Egyptiläistä tanssimusiikkia

Tutut nimet Safaa Farid ja Reda Saad löytyvät Outi Bomanin ensimmäisen levyn takaa. Safaa Farid, meille tuttu El Nugumin laulajana, on toiminut levyn taiteellisena tuottajana, Reda Saad puolestaan on säveltänyt uutta musiikkia, sovittanut kappaleita sekä soittanut haitaria ja koskettimia.

Levylle on koottu kattava paketti tanssimusiikkia: estradia, baladia, saidia, rumpusoolo sekä harvinaisempana aleksandrialainen. Musiikki on miellyttävää ja tanssittavaa ja istuu koreografioiden lisäksi monin paikoin tunneille harjoitusmusiikiksi.

Kauttaaltaan levyssä on yksi ärsytyskynnykseni ylittävä seikka: syntikka-tilulilut. Arabimusiikissa tulee aika ajoin vastaan kappaleita, joihin on ympätty jotain mekaanista syntikkasälää. Useimmiten efekti hätkähdyttää miettimään, soiko jossain kännykkä. Tällä levyllä tätä syntikka-tilulilua on viljelty säästelemättä, joten pyrin levyä kuunnellessani pitämään kännykän likellä, mieluiten värinähälytysetäisyydellä.

Muutoin levyn kappaleita on ilo kuunnella. Akustiset soittimet ovat aina akustisia, niissä on oma hieno saundinsa.

Levyn aloittaa Reda Saadin Outille säveltämä estradi Al Amoura. Kappaleessa on muun muassa kaunis sisääntulo-melodia, kiva khaligi, tunnelmallinen haitaritaksim ja hyvä saidipätkä. Kaikki tämä on saatu sulavasti mahtumaan viiteen minuuttiin. Lisäksi levyllä on samaa teemaa puoliminuuttinen finaali, jolla on hyvä päättää tanssikokonaisuus.

Levylle on koottu uudisversioina muutama klassikko: Um Kalthum -kappale Ya Msaharni, Abdel Halim Hafezin laulama Ana kull magul el toba sekä En rah minnik ya ain, jonka alun perin on laulanut Shadia. Saidi El helwa dair shibbakha on varsinkin alkupuoleltaan jykevää menoa, lempeä saidi mizmarkammoisille - hallitsevana sooloinstrumenttina on haitari.

Hyviä aleksandrialaisbiisejä on tarjolla harvoin. Aleksandrialaisesta hankalan tunnistettavan tekee se, että kappaleissa ei ole mitään omaa rytmiä tai soitinta, vaan aleksandrialaisen tunnistaa tekstistä. Tällä levyllä aleksandrialainen on huomaavaisesti nimetty Cocktail Iskandaranyksi, mutta vähemmän huomaavaisesti kappale alkaa epätyypillisesti haitarisoololla. Soolo on kaunis, mutta olisin kyllä voinut nauttia aleksandrialaisen ilman taksim-alkua.

Levyn suosikkini on menevä baladiraita, yksinkertaisesti nimeltään Balady, jossa on reipas tempo ja keskellä hieno haitaritaksim. Reda Saadin haitarissa on sitä jotain.

Tämän levyn rumpusoolo ei ole tanssijaystävällinen: siihen on yhdistetty laulua, ja rumpuosuudet ovat haasteellisia. Mielenkiintoinen kappale, muttei tosiaan mitään keskitasoryhmien rumpparikamaa.

Levy on kiinnostava lisä opettajan levyarkistoon tai treenilevyksi. Perustason ryhmien koreografioihin monet levyn kappaleet ovat melko haasteellisia, mutta muuten uskon, että koreografiamielessä suomalaistanssijoita innostavat ainakin nimikappale Al Amoura, Balady sekä En rah minnik ya ain, joiden pituus on juuri sopiva paikallisiin tanssipiireihin.

Kriitikkona toimi Ishtarin päätoimittaja Inka Vilén, jonka kaukaiseen menneisyyteen kuuluu piano- ja viulutunti poikineen, lähimenneisyyteen arabialaisten rytmien opintoja sekä tablan ja muiden rytmisoitinten selätysyrityksiä.