Matkustusta mikrobussilla


Kilometreittäin ja tunneittain aavikkoa


...lisää aavikkoa - ja kameli


Palmukeidas


Poika ajaa kärryä naisen istuessa takana.


Liikenneruuhka


Siwa-museo


Amunin temppelin rauniot. Oikealla on moskeijan minareetti.


Kleopatran lähde


Auringonlasku Fatnasin saarella. Huomio palmunlehvistä tehdyt huonekalut.


Auringonlasku Fatnasilla suolajärven äärellä.


Perinteinen hopeinen kaulakoru


Palvunlehvistä tehty hääkori

 

Siwan keidas - Moderni törmää perinteiseen elämäntapaan

Julkaistu Ishtar 2/2008
valokuvat Outi

Siwa on yksi Afrikan Saharan maagisista keitaista. Sarjakuvista tuttua yksinäistä palmua lammen reunalla on turha odottaa.

Loputtomaan jatkuvan hiekkaerämään keskellä on lähteiden ansioista isot palmutarhat. Vettä näkyy loppujen lopuksi hyvin vähän, mutta sen läsnäolon tuntee jokaisessa puussa. Ylhäältä päin katsottuna keidasalue näyttää laajalta palmumetsältä, jonka vihreyden hiekanväriset asuinlähiöt paikoitellen rikkovat.

Katunäkymää

Kaupungin keskusta on hyvin pieni. Kolme katua ja toriaukio ovat suurin piirtein kaikki, mitä on nähtävissä. Parin ravintolan, useamman turistimyymälän ja yhden kirjakaupan lisäksi ei turisti muuta parin päivän reissulla tarvitsekaan.

Kirjakaupassa myydään nuoren siwalaisen antropologin kirjoja Siwasta. Suosittelen, vaikka osittain miesnäkökulma onkin silmiinpistävää. Yksi internetkahvila todistaa langattoman verkon ulottuvan myös keskelle autiomaata.


Siwa taksi

Kaupungin katuja vallitsevat aasit ja polkupyörät. Autoja ei pahemmin näy. Koska alue on pieni, polkupyörä on varsin näppärä kulkuväline. Suurin osa matkoista taittuu helposti alle vartissa. Siwa-taksit ovat suloinen näky aterioidessaan kuljetusten välillä heinätukkua. Pikku aasit on valjastettu pikkukärryjen eteen. Yhteen kärryyn mahtuu hyvin kaksi tai kolme keskikokoista ihmistä, isommanpuoleisten kanssa voi tulla vähän ahdasta.

Naisia näkyy kaduilla todella harvakseltaan. Useimmiten he liikkuvat pieninä ryhminä, tuskin koskaan yksin. Perinteet kieltävät naista ajamasta polkupyörää tai kärryjä. On hassua nähdä kolmen aikuisen naisen istuvan aasikärryjen kyydissä takana ja viisivuotiaan pojan ohjastamassa.

Siwan asukkaat

Siwan pitkä historia on lyönyt leimansa sen ihmisiin. Useat muulta tulleet valloittajat ovat tehneet siwalaisista aggressiivisia puolustajia ja omillaan toimeen tulevia. He arvostavat omaa itsenäisyyttään ja ovat ylpeitä omasta erityisestä perinnöstään ja tavoistaan.

Siwan identiteetti on ennemminkin pohjoisafrikkalainen kuin egyptiläinen. Suurin osa Siwan asukkaista on berberejä, jotka kerran ovat vaeltaneet Pohjois-Afrikan rannikolla.

Jo 10 000 eKr. berberit asuttivat näitä maita. Maan aavikoituessa he siirtyivät lähemmäs rannikkoa; vihamielisten valloittajien alta paettiin sisämaahan. Viimein arabien hyökkäys 800-luvulla muutti nämä paikoillaan pysyvät berberit vaeltaviksi beduiineiksi. Tämän takia Siwan perinteet ovat lähempänä Marokon ja Tunisan tapoja kuin ympäröivää Egyptin Läntistä aavikkoa.

Siwan oma kieli siwi on berberiperintöä, jota puhutaan myös Libyassa. Se on pelkästään puhuttua kieltä, vaikka kreikkalainen antropologi Voula Alexander uskoo siwalaisten vaatteissa olevien geometristen kirjailujen olevan kauan sitten unohdettuja aakkosia.

Siwa on ollut myös tärkeä - ja viimeinen - pysähdyspaikka karavaanien reitillä ennen Libyan aavikkoa. Berberien geenit ovat periytyneet osalle asukkaista punaisina hiuksina ja osalle sinisinä silminä. Siwassa ollut orjamarkkinapaikka taas on tuonut afrikkalaisten tumman ihon ja muut mustien piirteet.

Nykyaikana siwalaiset muodostuvat kahdesta eri perheestä: itäisestä ja läntisestä. Nämä on jaettu vielä pienempiin yhteisöihin. Perheiden vanhimmat ovat olleet ja ovat edelleenkin tärkeässä asemassa; he ratkaisevat kiistatilanteita, pitävät yllä perinteitä, jakavat oikeutta ja merkitsevät muistiin Siwan vaiheita. Itäisen ja läntisen perheen jäsenet eivät voi mennä naimisiin keskenään. Myös tummaihoinen afrikkalaisrotu ja vaalea berberiveri pidetään erillään puolisoa valittaessa.

Keskustan turistirysät

Siwan keskustaa hallitsee Shali. Se kohoaa korkealle talojen yläpuolelle. Shali, jolla nimellä siwalaiset kaupunkiaan kutsuivat, perustettiin vuonna 1203. Linnoitus rakennettiin alueen korkeimmalle mäelle. Linnoituksen seinämissä käytettiin suuria suolalohkareita, jotka auttoivat niiden vahvistamisessa.

Shalissa on kaksi maanalaista lähdettä ja sieltä johtaa ainakin yksi maanalainen tunneli linnoituksen ulkopuolelle. Siwalaiset asuivat Shalissa omavaraista elämää ja puolustivat linnakettaan hyökkääjiä vastaan vuosisatoja.


Shali näkyy taustalla.

Shalin pahin vihollinen on ollut luonto. Keskimäärin kolme sadepäivää 25 vuodessa ei ole paljon, mutta seinämien suola sulaa pois veden myötä. Kolme päivää kestäneen sateen jälkeen linnoitus hylättiin vuonna 1928. Sateet vuosina 1930 ja 1970 sekä viimeisimpänä ollut kahden päivän myrsky 1982 ovat sulattaneet seiniä yhä enemmän.

Shalin seinämät näyttävät sulavalta keltaiselta jäätelöltä. Kaikki terävät kulmat ovat pyöristyneet ja seinämät madaltuneet. Nykyään se on osittain hyvin vaarallinen ja sortumavaaran vuoksi kulkureitit ovat rajoitettuja. Osa sen taloista on kuitenkin edelleen käytössä ja pyykkinarut kuivuvine pyykkeineen tuovat tuulahduksen menneisyyden näkymistä. Iltaisin syttyvät valot, jotka heijastetaan Shalin seiniin. Ne tekevät linnoituksesta majesteettisen.

Linja-autoaseman lähellä olevaan Siwa-museoon (Siwa House Museum) on koottu esineistöä siwalaisten eri elämän osa-alueilta. Parasta antia ovat lyhyet mutta tarpeeksi informatiiviset selostukset eri tapahtumista esineiden vierellä. Museo sijaitsee perinteiseen tapaan rakennetussa talossa, jonka jokaisella huoneella on ollut oma tarkoituksensa kodin elämässä. Museoon on kerätty perinteisiä naisten hopeakoruja, soittimia, hääpukuja, koreja ja keramiikkaesineitä.

Oraakkelin ennustukset

Kairon jälkeen Siwan rauha ja hiljaisuus ovat uskomatonta ylellisyyttä. Ilman puhtaus ja elämän yksinkertaisuus rauhoittavat jo ensi minuuteilla. Muihin nähtävyyksiin kuuluvat Amunin temppeli ja Oraakkeli.


Oraakkeli: vanhoja hieroglyfejä näkyy yhä kivessä.

Amunin temppeli on rakennettu Aghurmin kukkulalle 663-525 eKr. Temppeli oli omistettu Amunille, elämän jumalalle. Temppelin sisällä on jäljellä kahden huoneen seinät ja kaivo. Vanhoista seinäkirjoituksista on jäljellä vain muutama sana. Simpsonin kääntämänä: ”Itse elämä, jalat kuin hopea, iho kuin kultaa, hiukset kuin safiiria ja sarvet kuin emeraldia.” Temppelistä on tuhoutunut iso osa, ja sen kalleudet ovat kadonneet tai ne on varastettu ajan saatossa. Ylhäältä näkyvä näköala ympäröivälle keitaalle on yhä huikea. Palmutarhojen vihreys ja asutuksen ruskeat sävyt erottuvat todella selvästi. Suolajärven pinta kimmeltelee ja hehkuu eri väreissä. Myöhemmin sisäänkäynnin päälle on rakennettu moskeija. Se on peruskorjattu pari vuotta sitten ja sisustus on nykyään hyvin pelkistetty.

Oraakkelin pyhät jäännökset ovat rapistuneet vuosituhansien aikana lähes olemattomiin. Aikanaan hyvin arvostetulta Oraakkelilta tultiin kysymään neuvoa pitkienkin matkojen päästä. Aleksanteri Suuren uskotaan matkanneen Oraakkelin luo selvittämään omaa alkuperäänsä. Hän halusi varmistaa olevansa Zeun - kreikkalaisen mytologian ylimmän jumalan - poika. Oraakkelin vahvistuksen myötä Aleksanteri Suuren veressä virtasi myös Egyptin faaraoiden jumalaisuus.

Roomalaiset eivät arvostaneet Oraakkelia, ja jo ensimmäisinä vuosikymmeninä jKr. Oraakkelin asema oli menetetty. Tänä päivänä Oraakkelin temppelistä on jäljellä vain pari kivipaasia, joiden pintaan on hieroglyfien lisäksi kaiverrettu Mohammedin, Adelin ja muiden myöhemmin syntyneiden nimiä.

Palmupuiden katveessa

Maatalous on Siwan pääelinkeino ja tärkeimmät tuotteet ovat oliivit ja taatelit. Siwan taateleiden sanotaan olevan Pohjois-Afrikan parhaita.

Suurin osa siwalaisista syö joka ruokailun yhteydessä taateleita ja oliiveja. Niitä säilötään monin eri tavoin ja niistä valmistetaan monia eri ruokalajeja. Jopa aasit herkuttelevat makeilla taateleilla ja jotkut osoittavat selvästi mieltään, jos eivät saa jokapäiväistä herkkuhetkeään. Viime vuosina oliiveista on tullut kaikkein tärkein viljelytuote. Ne joko säilötään suolaliuokseen tai niistä puristetaan öljyä.

Aiemmin Siwassa viljeltiin enemmän viljaa ja muita kasveja. Elämä Siwassa oli aika omavaraista. Taatelit ja oliivit vietiin myyniin karavaanien mukana ja paluumatkalla saatiin puuttuvia tuotteita, kuten teetä, kahvia, sokeria, kangasta, saksia, saippuaa ja tupakan lehtiä. Nykyään vilja tuodaan rekoilla vihannesten, hedelmien, linssien ja papujen kanssa. Viljelymaat on saatu tuottamaan enemmän siirtämällä nekin taateli- ja oliivitarhoiksi.

Siwassa on opittu käyttämään hyödyksi palmupuiden kaikki osat. Siitä saadaan palmutarhojen aidat, talojen kattorakenteet, huonekalut, matot ja lukemattomat erilaiset korit. Siwassa näin ensimmäistä kertaa torilla illansuussa poltettavan suurta tulta. Muualla Egyptissä puu on niin arvokasta ja sitä on niin vähän, etteivät isot avotulet ole yleisiä.

Elämänlähteet

Ilman makeanveden lähteitä ei Siwassa olisi elämää. Siwaa ympäröivät järvet ovat niin suolaisia, ettei niissä ole ollenkaan elämää eikä tästä syystä Siwassa harjoiteta kalastusta. Siwassa ei ole edes yhtään venettä.

Jopa makeamman veden lähteet ovat sen verran suolaisia, että niiden vettä voi käyttää vain harvojen kasvien - taateleiden ja oliivien - viljelyyn. Siwassa suolaa ei osteta kaupasta, vaan sitä haetaan kerran vuodessa Suolajärvestä. Kotona naiset jauhavat suolakiven kappaleita aina tarpeen mukaan.


Outi ui Kleopatran lähteessä.

Siwan kuuluisin lähde on Kleopatran lähde. Siinä ovat matkailijat kylpeneet tuhansien vuosien ajan. Kleopatran kerrotaan uineen tässä lähteessä hänen vieraillessaan keitaalla. Muinoin on uskottu veden lämpötilan vaihtuneen vuorokauden eri aikoina, mutta tämä uskomus on todistettu nykyaikana vääräksi.

Nyt Kleopatran lähde on tärkeä turistikohde. Se sijaitsee keskellä hiekkatietä - tie haarautuu, kiertäen lähteen molemmin puolin. Lähteen viereen on rakennettu kahvila ja pienessä kojussa on myynnissä turistikamaa. Kahvilan takana on pieni pukukoppi, jossa voi vaihtaa uimapuvun. Miehet voivat uida ja hyppiä shortseissa ilman mitään estoja. Naisten kannattaa miettiä miten verhota itsensä: paikalliset miehet ovat tottuneet näkemään naisesta vain yhden silmän. Jopa joulukuun leppeänä päivänä pikku pyörämatkan jälkeen lähteen vesi oli raikasta. Kesäkuumalla se on varmasti taivaallista. Oli ihana uida pitkästä aikaa - kenties Kleopatran kauneudesta tällä tavalla imeytyi minuunkin pikku murunen.

Fatnas sijaitsee Suolajärven keskellä olevassa saaressa. Saaren täyttävät palmupuut muodostavat idyllisen ympäristön pikku pulahdukselle. Illan viiletessä vesi tuntui käteen mukavan lämpimältä. Fatnas on sen verran suojainen, ettei suurta paikallisväestön yleisöä tarvitse pelätä. Jos uiminen ei kiinnosta, voi 50 metrin päässä, toisella puolella saarta, istua kahvilakojun tarjoamissa palmutuoleissa ja siemailla karkadeta. Jos ajoittaa aikataulun oikein - kuten me teimme, voi ihailla kaunista auringonlaskua upeine väreineen.

Siwaan ja takaisin

Siwaan on juuri rakennettu lentokenttä, joten kaikkein helpoin tapa matkustaa sinne on lentokoneella. Muita vaihtoehtoja ovat linja-auto tai mikrobussi. Kairosta matkustettaessa on mentävä Aleksandrian tai Marsa Matrouhin kautta. Linja-auto Marsa Matrouhin maksoi 46 puntaa (alle 6 euroa) ja kesti yli kuusi tuntia. Paluumatkalla sama etappi taittui viidessä tunnissa 23 punnalla (3 euroa) mikrobussilla.

Matka Marsa Matrouhin ja Siwan välillä oli vaivaiset kolme tuntia mikrobussilla. Hintaa tälle matkalle kertyi 17 puntaa (reilu 2 euroa). Vaikka mikrobussi on linja-autoa nopeampi ja halvempi, on linja-autoissa yleensä hieman mukavammat istuimet, jonkinlainen ilmastointi ja matkalla voi seurata kivoja egyptiläisiä elokuvia. Pitkillä matkoilla nuo voivat olla ratkaisevia matkustusmukavuuden kannalta.

Vaikka yhdensuuntaiseen matkaan Kairon ja Siwan välillä kului kymmenen tuntia, oli se sen arvoista. Lentokentän ja rakenteilla olevan suuremman hotellin myötä yhä useampi turisti tulee löytämään tiensä Siwaan. Turismi tuo lisää tuloja paikallisille ihmisille, mikä nostaa elintasoa, mutta se todennäköisesti tuo myös muutoksia heidän nykyelämäänsä. Toivottavasti heidän omat tapansa ja perinteensä pystyvät säilymään tai ainakin säilyttämään omat erityispiirteensä.

Turistin kohteet

Parin päivän vierailun aikana minulla ei ollut aikaa koluta koko Siwaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Tässä on kokoelma joistain tarjolla olevista nähtävyyksistä:

Shalia ympäröivät vuoret pitävät sisällään suuren määrän historiaa. Gebel al Mawta eli Kuolleiden vuori sijaitsee kaupungin pohjoispuolella. Sen suojiin siwalaiset pakenivat toisen maailmansodan ilmahyökkäysten aikana ja löysivät vanhoja hautoja. Joidenkin hautaholvien seinissä on vielä näkyvissä alkuperäisiä koristemaalauksia, joihin on kuvattu vanhoja egyptiläisiä jumalia, kuten Hathor ja Osiris.

Useita vanhoja rakennelmia on siroteltuna ympäri Siwaa. Temppelien rauniot, roomalaisten vanhan kaupungin jäännökset ja hylätyt asuinrakennukset kertovat alueen pitkästä ja vaihtelevasta historiasta.

Erilaiset aavikkosafarit ovat suosittuja turistien keskuudessa. Vaihtoehtoja on monia; päivän matkoista muutaman päivän kestäviin reissuihin, jolloin matkalaiset pääsevät yöpymään aavikon kylmyydessä.

Avioliitto Siwan tapaan

Aiemmin sulhasen äiti etsi pojalleen sopivan morsianehdokkaan. Jos isä suostui äidin ehdotukseen, voitiin ryhtyä keskustelemaan tytön vanhempien kanssa. Tyttären vanhemmat päättivät tytön kohtalosta. Vanhemmat eivät kertoneet lapsilleen tapahtuneesta ja yleensä tytöt kuulivat omasta kihlautumisestaan ystävättäriltään. Tytöt eivät voineet kieltäytyä ja purkaa kihlausta.

Nykyään sulhanen valitsee itselleen mieluisen morsianehdokkaan ja tytöt voivat purkaa kihlauksen, kun ovat kasvaneet tarpeeksi vanhoiksi. Poikien äidit keskittyivät tyttöjen ahkeruuteen ja osaamiseen sekä perheen maineeseen, kun taas poikien kriteereissä painaa myös tytön kauneus.

Tytöt voidaan kihlata jo viisivuotiaina, joten kihlausajat ovat yleensä hyvin pitkiä. Tällä tavalla sulhanen varaa itselleen hyvän morsiamen ennen kuin kukaan toinen ehtii ensin. Aiemmin poikia oli tyttöjä enemmän, joten varauskäytäntö ei ollut aivan turha. Nykyään tyttöjä moninkertaisesti poikiin nähden, joten tyttöjen vanhemmat ottavat mieluusti kosintoja vastaan jo varhain. Kihlaus- ja naimisiinmenoikä ovat viime vuosina olleet nousussa.

Vaikkei Kairon vapaamielisestä touhusta voi Siwalla edes uneksiakaan, niin tavat ovat muuttumassa keitaalla. Nykyään kihlatut voivat nähdä toisensa kaksi tai kolme kertaa vuodessa, kun sulhanen tuo lahjoja - sormuksen, suklaata, kellon tai muuta pientä - morsiamelleen tiettyinä juhlapäivinä. Puhuminen ei tietenkään ole soveliasta ja kadulla kohdatessa tytön on kohdeltava sulhastaan kuin ilmaa ja mieluummin juostava karkuun.

Parina viime vuotena on yleistynyt kihlajaisjuhlien järjestäminen. Isot juhlat eivät ole aina vanhempien mieleen kustannuksien vuoksi, mutta varsinkin morsiamet haluavat itselleen samanlaiset juhlat kuin ovat nähneet ystäviensä viettävän. Kihlajaiset ovat naisten juhla, jossa molempien perheiden naiset sulhasen äitiä lukuun ottamatta kokoontuvat juhlimaan. Sulhanen istuu morsiamen miesten kanssa eri huoneessa.


Perinteinen hääasu kauniine kirjailuineen.

Aikaisemman seitsemän päivän sijasta häitä juhlitaan enää kolme päivää. Avioliittosopimuksen allekirjoituksen jälkeen voidaan aloittaa juhliminen. Aiemmin morsian ja sulhanen peseytyivät ystävineen Tamussin lähteessä; morsian aamulla ja sulhanen illalla. Nykyään peseydytään kotona tai vieraillaan naapurin kylpyhuoneessa. Hennauksien ja muiden koristelujen jälkeen morsian viedään sulhasen kotiin illalla.

Seuraavina päivinä miehet käyvät onnittelemassa sulhasta ja hänen isäänsä sekä morsiamen isää. Naiset taas käyvät morsiamen ja hänen äitinsä luona. Sulhanen käy morsiamensa luona vain öisin, sillä monet päiväsaikaan talon vallanneet naiset eivät ole läheistä sukua sulhaselle, eikä hän saa nähdä heidän kasvojaan tai viettää aikaa heidän seurassaan.

Morsian pukeutui ennen kolmeen eriväriseen pukuun, jotka tehtiin varta vasten häihin. Morsiamen äiti on aloittanut vaatekappaleiden kirjailun jo tytön ollessa muutaman vuoden ikäinen. Nykyään vaatekertojen määrä on vähentynyt yhteen. Morsiamet pukeutuvat Kairon tapaan länsimaiseen valkoiseen hääpukuun ja vain avioliiton ensimmäisenä päivänä pukevat ylleen perinteiden mukaisen asun. Sulhasten yksinkertainen vaatekerta on pysynyt muuttumattomana.

Tarfottet

Naimisiin mentyään naiset pukevat ylleen perinteisen shaalin, kun he menevät ulos. Sinivalkoinen, suorakaiteen muotoinen tarfottet peittää kantajansa päästä varpaisiin. Toinen käsi pitää shaalin kasvojen edessä ja jättää vain pienen katseluraon toiselle silmälle. Toisella kädellä pidellään shaalia tiukasti kiinni rinnan kohdalta.

Viime aikoina nigab on kulkeutunut muualta Egyptistä Siwa-keitalle. Naiset peittävät kasvonsa mustalla sifonkihuivilla, jolloin toinen käsi jää kokonaan vapaaksi ja tarfottet-shaali voi olla vapaammin kasvojen sivulla. Edes silmiä ei nigab-huivia käyttäessä näy.

Keskelle shaalia, vyötärön korkeudelle, on kirjailtu punaisella, oranssilla ja tummanvihreällä silkkilangalla koristeraita. Vaakakoriste kertoo oman tarinan kantajastaan. Ensimmäisen shaalin sulhasen perheen naiset kirjailevat morsiamelle. Koristeraita on leveä, noin 10-15 senttiä, ja kirjonta runsasta. Ajan kuluessa raita kapenee ja työhön käytetty aika vähenee. Vanhoilla naisilla on vain parin sentin levyinen koriste ilman mitään erikoisia kuvioita. Jos raitaa ei ole enää ollenkaan, on shaalin kantaja jo hyvin iäkäs.

Tarfottet-kangas tuodaan Siwaan Kairon ulkopuolella Gizassa olevasta kylästä, jossa sitä valmistetaan varta vasten Siwan naisille. Viimeaikoina kankaan hinta on noussut, jolloin osa naisista on siirtynyt käyttämään muun Egyptin tavoin abayoja.

Siwan historia pähkinänkuoressa

Ajan saatossa Siwaa on kutsuttu useilla eri nimillä: Santariya, Jupiter-Amunin keidas, Marmaricus Hammon ja Palmupuiden tarha.

On uskottu, että Siwa on ollut laajan kuningaskunnan pääkaupunki. Vanhan kuningaskunnan aikana se oli osa Tehenua, Oliivimaata, joka ulottui Maretikseen asti. Siwan historiasta muinaisen Egyptin ajalta on hyvin vähän tietoa. Myöhemmin useat eri valloittajat ovat marssineet Siwan rajojen yli. Sekä Aleksanteri Suuri, Musa Ibn Nusayr, joka toi tullessaan islamin, että Muhammed Ali ovat ottaneet haltuunsa tärkeän keidasalueen omana aikanaan, toisinaan hyvinkin verisesti.

Molempien maailmansotien aikana Siwa on ollut tärkeä sotanäyttämö. Se joutui libyalaisten, sanussien ja englantilaisten ristituleen ensimmäisen maailmansodan myötä. Toisen maailmansodan aikana sekä liittoutuneet että Saksa pitivät tukikohtiaan siellä.

Lähes kahdenkymmenen vuoden ajan Siwan yhteyttä muuhun maailmaan rajoitettiin. Matkailijoita ja vierailijoita ei sallittu. Vasta 1980-luvulla rajoitukset poistettiin ja sen myötä myös kaupunki on muuttunut huimasti viime vuosina.

 

  

Valokuva Päivi Arvonen

sivujen toteutus
Michelle Joyce