Terveisiä Kairosta osa XXVII
Julkaistu Ishtar osa I 3/2014 & osa II 4/2014

Turistiopas Egyptin kaduille

ja vähän egyptiläisten ajatusmaailmaa länsimaalaisista turisteista

Viime vuosina Egyptin turismi on ollut lievästi sanottuna vähän alavireistä. Turistit ovat olleet yksi tärkeimmistä tulonlähteistä egyptiläisille, joten toivon parempaa tulevaisuutta ja annan tässä vinkkejä tuleville Egyptin-matkalaisille.

Jokaisen egyptiläisen tärkein asia on kunnia – omansa, talonsa asukkaiden, perheensä, naapuriensa jopa oman maansa kunnia. Kunnia on säilytettävä, eikä menetettyä kunniaa ole helppo saada takaisin; joissain tapauksissa se on täysin mahdotonta.

Egyptiläiset tarkkailevat turisteja omien moraalisääntöjensä ja tapojensa valossa. Jotkut länsimaissa viattomat asiat näyttäytyvät aivan erilaisina heidän silmissään. Toisaalta länsimaalaiset ovat paikallisen yhteisön ulkopuolella ja tästä syystä he saavat paljon tekemisiään anteeksi.

Egyptiläiset ovat avuliasta kansaa, heistä on hauska viettää aikaa toisten ihmisten kesken ja he kunnioittavat niitä ihmisiä, joiden he kokevat kunnioittavan itseään ja maataan.

Ennen matkalle lähtöä

Kun matkakuume valtaa, on silloin hyvä aika valmistautua Egyptin koitokseen huolella. Lukemalla matkaoppaita saat tietoa maasta ja sen tavoista. Niistä voi listata mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Halutut aktiviteetit kannattaa järjestää tärkeysjärjestykseen, jolloin kaikkein tärkeimmät jutut tulevat varmasti suoritettua ja kaikki listan häntäpäille jääneet, voi suosiolla jättää odottamaan seuraavaa matkaa.

Majapaikan onnistunut valinta on erityisen tärkeää. Hotellien tasoissa on eroja ja kannattaakin kysellä kokeneilta Egyptin kävijöiltä vinkkejä eri hotelleista. Kadulta kantautuva liikenteen melu on usein kovaäänistä ja suomalaisen onkin varmempi majoittua pihan puolelle.

Kairo on erittäin iso kaupunki, mikä kannattaa ottaa huomioon majapaikkaa valitessa. Jos yöpymispaikka sijaitsee aivan eri puolella kaupunkia kuin missä päivisin viettää aikaansa, voi liikenteessä joutua istumaan tunteja. Kaikki tämä aika on poissa turistiriennoista. Päiväohjelmaa suunnitellessa on hyvä myös huomioida, ettei vahingossa tule lisänneeksi turhaa liikenteessä istumista, vaan on pyrittävä käymään lähekkäin sijaitsevissa kohteissa samana päivinä.

Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää kolmen kohteen päiväohjelmaa. Yksi asia aamupäivälle, yksi iltapäivälle ja vielä yksi illalle. Jos näin pystyy päivänsä rakentamaan ja vielä onnistuu pysymään suunnitelmassa, voi hyvillä mielin onnitella itseään tuotteliaasta päivästä. Aamuisin ei kannata mennä aikaisin minnekään – paitsi kesällä pyramideille, sillä päivisin siellä on polttavan kuuma. Kaupat ja muut kohteet aukeavat usein kymmenen aikoihin, joskus vasta puolen päivän tuntumassa. Toisaalta monet putiikit ovat auki iltamyöhään, joten on aivan luontevaa sopia tapaamisia vasta kello kahdeksan maihin illalla.

Liikenteessä

Egyptissä liikenne on erittäin luovaa. Matkailija näkeekin mitä mielikuvituksellisimpia viritelmiä ja kulkuneuvoyhdistelmiä.

Aasit vetävät kärryjään moottoritien laidalla kuorma-autojen jyrätessä ohitse tai pienen lava-auton perään voidaan kuormata perheen koko omaisuus huojuvaksi torniksi heidän muuttaessaan, myöskään moottoripyörän selkään noussut kokonainen perhe kolmine lapsineen ei ole harvinainen näky. Satunnaiselle matkailijalle voi olla hiuksia nostattava kokemus seurata Kairon katuelämää saatikka sitten sen pyörteisiin heittäytyminen.

Pelkkä kadun ylitys on tuoreen Kairon-matkailijan koetinkivi. Isoimmilla kaduilla autoja liikkuu kolme kaistallista molempiin suuntiin ja jalankulkijat puikkelehtivat välistä. Kannattaa etsiä samoissa puuhissa olevaa ”alkuasukasta” – paikallista – ja seurata varjon lailla hänen etenemistään tien yli.

Takseja näkyy aina ja kaikkialla. Jos tietää suurin piirtein mihin on menossa ja osaa sen myös kuljettajalle selittää, niin paras tapa on ottaa taksi lennosta. Jos kokemusta puuttuu ja arabian kielen taito on nolla, niin hotellin henkilökunta auttaa varmasti taksin kanssa. Hotellien ja turistipaikkojen kyljessä päivystävät taksit kärkkyvät turisteja ja helppoa rahaa. Näitä on hyvä välttää, sillä he todennäköisesti pyytävät moninkertaisia summia tai ajavat kiertoteitä useammankin mutkan kautta. He voivat selittää olevansa paikan virallisia takseja, eivätkä nykyisin käytettävät mittarilukemat päde heillä. Toinen hyvä konsti on sanoa, että taksamittari on rikki, eikä sitä voi käyttää. Tällöin paras tapa on vain astua ulos taksista ja ottaa toinen. Turistin ei kuitenkaan kannata katsoa taksin taksamittarin lukemaa pilkun tarkasti. On yleistä, että kuskille annetaan pari puntaa tippiä. Jos yhteen autoon on ahtautunut kyytiin monta länsimaalaista, ei viiden tai jopa kymmenen punnankaan tippi ole montaa senttiä heidän kukkaroissaan. Taksikuskille se kuitenkin on mukava lisä päivän tienesteihin.

Kaduilla myydään nykyisin yhä enemmän tavaraa autojen välissä puikkelehtien. Katulapset ja muut kerjäläiset kunnostautuvat risteyksissä matelevien autojen ikkunoihin koputtelijoina. Jos haluat ostaa myytävänä olevia nenäliinoja tai kukkanauhoja, niin voit vaikka pyytää kuskia hoitamaan asian puolestasi. Samoin voit tehdä jos haluat lahjoittaa pari puntaa pyytäjälle. Jos taas sinulla ei ole mitään ostoaikeita, niin jätä ikkunan koputtelija kylmästi huomiotta, älä edes vilkaise siihen suuntaan. Pienikin huomioiva ele kun vain lisää huutelua ikkunan toisella puolella, eikä sitä sen jälkeen lopeta mikään.

Kaikkein pahin paikka saada taksi koko Kairossa on El Husseinin (vain turistit käyttävät nimeä Khan El Khalili) basaarialue. Sieltä pois lähtiessä tiet ovat yleensä tukossa, tyhjiä takseja päivystää kyllä kadun vieressä lukemattomia (näitä ei oteta kts. yllä), mutta ohi ajavat taksit ovat usein varattuja. Paras tapa päästä pois basaarialueelta on paikallisten käyttämät mikrobussit. Ne vievät sillan yli Ataba-aukiolle yhdellä punnalla. Sieltä voi turisti joko jatkaa matkaansa metrolla sadan metrin päässä olevalta metropysäkiltä tai sitten ottaa taksin paljon helpommalla ilman hintasähläystä.

Metro on loistava kulkuväline Kairossa. Varsinkin keskustan läpi mentäessä ruuhka-aikaan, metro hakkaa maanpäällisen liikenteen 1-0. Metro on turvallinen, puhdas ja se liikkuu koko ajan kohti määränpäätä, vaikka vaunuissa olisikin tungosta. Ruuhka-aikaan, jonka pituus tuntuu koko ajan vain lisääntyvän vuosi vuodelta, taksin madellessa autojonossa vierähtää helposti tovi jos toinenkin, eikä ilmassa leijuva pakokaasupilvi suinkaan helpota yhtään oloa.

Mikrobusseihin ei kannata hypätä kylmiltään. Jos seurueeseen kuuluu kokeneempi matkailija eikä ryhmä ole kovin iso, voivat turistit käyttää mikrobusseja aivan huoletta. Jos kuskin meno alkaa yhtään epäilyttää – varmin merkki on se, että hän lopettaa uusien kyytiläisten poimimisen tyhjenevään autoon – voi turisti vain poistua kyydistä ja vaihtaa toiseen kulkuneuvoon. Kaikkein huolestuttavinta on, jos turisti jää kahden kuskin kanssa mikrobussin ja kuski alkaa sooloilla ajoreitin kanssa. Niin kauan kun muita matkalaisia – varsinkin samaa sukupuolta olevia – on mukana, ei turistin tarvitse huolestua. Kokeneelle Egyptin kävijälle mikrobussit ovat oivat tapa pitää matkabudjetti kurissa.

Plaseeraus autoissa on tarkkaa puuhaa

Takseissa ja autoissa ei ole aivan sama mihin itsensä rojauttaa istumaan. Takseissa naiset eivät koskaan istu etupenkillä kuljettajan vieressä, jos tämä mitenkään pystytään välttämään. Ainoa poikkeus on, jos neljä naista hyppää taksin kyytiin, niin kaikkein iäkkäin tai kyydin maksava nainen istuu edessä. Periaatteessa kuskin viereen istuvalle jää siis kaikkein miesmäisin osuus. Yksin matkaava mies taas ei mielellään istu taksin takapenkille. Etupenkillä on mukava jutella kuljettajan kanssa ja näin matkakin sujuu leppoisammin. Takapenkillä yksin istuva mies korostaa omaa asemaansa ja hän onkin todennäköisesti keskivertoa rikkaampi. Tällä järjestelyllä hän rinnastaa taksikuskin omaksi yksityiskuljettajakseen, palkollisekseen ja näin ollen tekee eroa heidän eri yhteiskuntaluokkiensa välillä.

Yksityisautoissa kuljettajan viereinen penkki on kunniapaikka. Useimmin siihen istutetaan vanhin kyytiläinen, arvoasteikossa korkein tai erityinen vieras, jos tällainen on sattunut mukaan pistäytymään. Sääntöjä voidaan rikkoa tarpeen mukaan. Jos matkustetaan joukolla vieraaseen paikkaan ja vain joku nuoremmista ryhmäläisistä tietää reitin, hän voi istua hyvillä mielin etupenkillä.

Sekaryhmissä, niin yksityisautoissa kuin takseissakin, istumapaikka määräytyy sukupuolen, sukulaissuhteiden ja iän mukaan. Tarkoituksena on turvata naisten koskemattomuus vierailta miehiltä. Pariskunnat tai sisarukset voivat istua vierekkäin takapenkillä mutta kolmas osapuoli istutetaan aina samaa sukupuolta olevan viereen.

Busseissa naisten kunniaa varjellaan vieläkin innokkaammin. Naisten kannattaa istua toisen naisen viereen, vaikka se paikka sattuisikin olemaan avoimen oviaukon kohdalla. Monesti paikalliset vaihtavat paikkoja matkan edetessä, kun kyytiläisten sukupuolijakauma muuttuu, toisten jäädessä pois kyydistä ja toisten kavutessa tilalle. Tämä on aivan luonnollista ja se tarkoittaa vain, että muut matkustajat kunnioittavat yksin matkaavia naisia.

Länsimaalaisen kannattaa ennen kaikkea istua samaa sukupuolta olevan viereen ja muuten kuunnella paikallisten neuvoja minne takamuksensa ahtaa.

Tipit

Monissa maissa tipin maksaminen kuuluu jokapäiväiseen elämään. Suomalaisille tippien antaminen on vieraampi käytäntö, kun kaikki kulut lukevat laskun loppusummassa. Turisteille voi helposti tulla myös hyväksi käytetty olo, kun koko ajan joku on jossain käsi ojossa odottamassa rahaa.

Todellisuudessa tipit kuuluvat egyptiläiseen kulttuuriin. Egyptiläiset maksavat niitä aivan samalla tavalla, aivan samoista asioista, jopa enemmänkin. Turistit ehkä vain turvaavat muiden apuun useammin lyhyen lomansa aikana, jolloin tippejä tulee maksettua vähän joka puolelle koko ajan.

Tippejä maksetaan pienistä ”ylimääräisistä” palveluista. Monilla työntekijöillä palkka on lähes olematon, jolloin tipit ovat pääasiallisin tulonlähde. Hotellien ja ravintoloiden henkilökunta elää tippien turvin. Taksikuskeille on tapana maksaa pari puntaa enemmän kuin mittarissa lukeva summa. Kaikille juoksupojille tai tavaroita kotiin kuljettaville läheteille maksetaan ”ylimääräistä” vaivanpalkkaa. Parkkipaikkojen hoitajille annetaan pari puntaa parkkimaksua, vaikka mitään virallista parkkimaksua ei olisikaan.

Kauppojen myyjät odottavat paria puntaa palkkiona hyvin palvellulta asiakkaalta. Kauppakeskusten, pankkien ja minkä tahansa laitoksen turvamiehet ottavat innolla rikkaalta asiakkaalta rahakorvausta oven ripeästä avaamisesta. Teatterien paikannäyttäjille on tapana sujauttaa hieman vaivan palkkaa.

Kaikissa virastoissa on aina innokkaita auttajia, jotka haluavat helpottaa paperisotaa käyvien ihmisten juoksua luukulta toiselle – pientä rahakorvausta vastaan tietysti.

Turistin viettäessä koko päivän riennoissa vessaa tulee ikävä ennemmin tai myöhemmin. Kairossa soveliaita vessoja on harvakseltaan, joten niissä kannattaa pistäytyä varmuuden vuoksi aina kun mahdollista.

Monissa julkisissa vessoissa on hoitaja, joka luuttuaa lattiaa, pyyhkii hanoja ja annostelee vessapaperia asiakkaille. Vessassa käynnin jälkeen näille hoitajille kuuluu antaa tippiä punnan, parin verran. Vessapaperia ei ole useinkaan saatavilla runsaasti, joten sitä tai nenäliinoja on hyvä pitää aina mukana.

Monista palveluista riittää tipiksi punta, pari. Ravintoloissa tippiä annetaan noin 10 prosenttia laskun loppusummasta – hienommissa paikoissa enemmän ja kadunvarsipaikoissa vähemmän. Isommat seurueet myös maksavat enemmän tippiä kuin yksinään syövät. Vaikka laskussa lukeekin tarjoilupalkkio (service charge), se ei sisällä tippiä. Pikaruokapaikoissa ei makseta tippiä.

Hotelleissa kannattaa tippi antaa suoraan siivoojalle loman viime päivinä, sillä jotkut esimiehet käyvät rahankeruukierroksella heti vieraiden lähdettyä, eikä turistin jättämä palkkio päädykään työntekijälle.

Ammattilaiset, kuten oppaat, autokuskit tai muut useamman päivää turistia auttaneet, palkitaan vasta matkan lopuksi. Heille voi antaa kirjekuoren, jossa on aikaisemmin sovittu palkka (jos palkkaa ei makseta muuta kautta) ja sen lisäksi palkkiona lisätippi. Tällöin tippi on hyvä olla suurempina seteleinä. Pelkkä punnilla tai pikkurahalla maksaminen on tässä tapauksessa loukkaavaa.

Minulle on joskus turisti antanut punnan tippiä. Kerran sekä minä että vieressäni seisova vessan hoitaja katsoimme toisiamme hölmistyneinä. Lopulta annoin punnan hänelle. Tanssijoiden päälle kun on tapana viskoa rahaa kymmenillä jopa sadoilla tai tuhansilla punnilla, pelkän punnan antaminen on loukkaavaa ja olisinkin alentanut itseni, jos olisin tuon punnan pitänyt.

Pientä rahaa kannattaa kerätä koko matkan aikana. Isoilla seteleillä maksetaan kaupoissa, ravintoloissa tai turistikohteissa. Niissä ei koskaan kannata maksaa tasarahalla, vaikka sellainen sattuisikin kukkarossa olemaan. Kaikki pikkusetelit säästetään tippeihin, taksimaksuihin ja muihin pikkumenoihin.

Turisti = rikas

Egyptissä raha on jokapäiväinen puheen aihe. Monilla sitä ei ole paljoakaan ja pelkän perustoimeentulon haaliminen on haastavaa. On aivan normaalia, että rikkaammat ja köyhemmät elävät rinnakkain. Kauppojen omistajilla on oma talo perheelleen ja viimeisin kännykkä malli. Heidän palkkaamat apulaiset voivat elää kimppa-asunnossa, jossa jokaisella on omaa vain sänkynsä. Pienillä tienesteillä elätetään silti apulaisten perhettä – oli se sitten vaimo ja lapset tai vanhemmat ja sisarukset.

Ulkomaalainen kaikkine omaisuuksineen on heti omistavan luokan asemassa. Pelkästään se, että turisti on turisti, tekee hänestä rikkaan. Suurin osa egyptiläisistä ei koskaan matkusta lomalle edes omassa kotimaassaan saatikka sitten Egyptin rajojen ulkopuolelle. Turistin matkustamien kertoo, että hänellä on raahaa yli arkipäivän tarpeiden.

Paikalliset eivät ymmärrä, että jotkut matkustajat säästävät jopa vuosia päästäkseen haluamalleen matkalle. Katukuvassa turistien kantamat kamerat, videot ja kännykät mainostavat heidän omaisuuttaan koko ajan kaikille.

Tässäkin tilanteessa on aivan turha selittää, että turistilla ei ole paljoa rahaa, kun mukana olevat laitteet kiistävät väitteen armotta.

Tinkimisen taito ja taide

Tinkiminen kuuluu egyptiläiseen arkeen. Kaikesta ja kaikkialla ei kuitenkaan tingitä. Turistin on paras jättää omat tinkaamisensa vain katuvarsimyyjiltä tai basaarikauppiailta ostamisiin.

Kaupoissa, ruokapaikoissa ja nähtävyyksissä on kiinteät hinnat. Jos ollaan tanssitavarakaupassa, jossa myydään ammattilaislaatua ja lähes pelkästään länsimaalaisille, ja omistaja vähäeleisesti sanoo, että hän ei tingi, on erittäin noloa vängätä vastaan hinnasta. Monilla pitkään toimineilla tanssitarvikemyyjillä ja pukusuunnittelijoilla on kiinteät hinnat.

Tinkiminen on taitolaji ja sitä voi harjoitella. Parasta olisi olla tietoinen tavaran hinnasta ja sen mukaan neuvotella myyjän kanssa. Turisti ei kuitenkaan voi tietää, millä hinnalla myyjät ovat valmiita myymään ja minkä alle ei edes kannata tarjota. Jos on ostoaikeita, kannattaa aluksi käydä parissa eri kaupassa ja kysyä haluamansa tuotteen hintaa. Näin kartoitetaan erilaisia lähtöhintoja.

Ilman todellista ostoaietta – vain huviksi – ei ole sopivaa lähteä tinkimisleikkiin kauppiaan kanssa. Selvästi kalliista tuotteesta ei kannata antaa alkutarjouksena pennosia, sillä se on loukkaavaa. Toisaalta kaikki mikä kiiltää ei ole aina kultaa, eli pitää tietää mitä on ostamassa. Liian hyvä tarjous ei todennäköisesti ole totta ja norsunluu osoittautuukin tällöin muoviksi.

Muista että tinkimisen on tarkoitus olla hauskaa ja hymyile koko ajan ja ole ystävällinen. Jos kauppiaan antama hinta on liian korkea, käänny ja kävele pois. Kauppias todennäköisesti alentaa hintaa, jos hän siihen pystyy. Yksikään kauppias ei myy tuotetta tappiolla, joten siitä ei tarvitse pelätä.

Kaikkein tärkein asia on alussa miettiä, minkä hinnan on asiasta valmis maksamaan. Jos tuotteen saa alle sen hinnan voi turisti olla tyytyväinen, eikä takertua kaikkein halvimpaan hintaan, mihin hintaan paikallinen asiakas sen saisi.

Tipin maksamisen taito

Maksettaessa on turistin hyvä tietää muutama sääntö. Egyptiläisillä on omat tapansa maksaa ja antaa tippiä.

Kaupassa sisällä maksaessa voi asiakas näyttää, että hänellä on varaa, varsinkin jos kauppa on rikkaiden suosimalla alueella. Rahat voidaan antaa suureleisesti ja jopa usean henkilön välityksellä. Tämä nostaa asiakkaan statusta menestyvänä ja rikkaana ihmisenä. Tällöin kaupan henkilökunta myös odottaa herkemmin tippejä. Mutta yleensä rahoja ei kannata levitellä; se herättää kateutta, joku yritteliäs voi varastaa rahat tai henkilöä pidetään pröystäilevänä.

Turisti on turvallisilla vesillä, kun pitää huolen, ettei levittele rahojaan ylen määrin. Aivan aluksi on hyvä tutustua seteleihin omassa huoneessaan, tällöin maksaminen onnistuu paljon jouhevammin. Isommat setelit kannattaa pitää erillään pikkuseteleistä. Tällöin pientä summaa kadulla maksaessa ei tarvitse vetää satoja puntia näytille.

Isoa rahasummaa laskiessa ei kannata viedä käsiään ympäriinsä ja levitellä seteleitä laajaksi viuhkaksi. Paikalliset ovat tottuneet laskemaan rahaa käsiensä välissä, suhteellisen huomaamattomasti. Paras tapa on laskea rahat jonkin suojassa: laukun sisällä, pöydänreunan alla tai takin suojassa. Tippi annetaan käden suojassa taiteltuna, ilman että sen antamista edes näkyy. Ulkopuolinen näkee vain kaksi kättelevää ihmistä. Jos raha annetaan taiteltuna, kannattaa laittaa isoimmat setelit päällimmäisiksi. Tällöin vastaanottaja tietää heti, että summa on todennäköisesti tarpeeksi iso.

Ohita sisäänheittäjät

Kauppiaiden myyntipuheisiin ei kannata kiinnittää paljoakaan huomiota. ”Tänään kaikki on ilmaista!” ja ”Kaikki maksaa vain dollarin!” ovat vain tapa saada huomiota ja asiakkaita sisälle kauppaan. Loppupelissä mikään ei ole ilmaista ja tuskin mikään tuote maksaa vain dollarin.

Paras tapa suhtauta kadulla huutelijoihin on jättää ne huomiotta. Katsekontakti vain innostaa enemmän ja puheisiin ryhtyminen on kauppiaalle jo lupaus mahdollisista tienesteistä. Paras tapa ohittaa kaikki huutelevat kauppiaat on ripeä marssi ohitse ja katsekontaktin välttäminen. Vihainen ilme, huutaminen tai kaikenlaiset hätyyttelyt ovat epäkohteliaita. Tiukka ”shukran” pienen torjuvan käsieleen kanssa toimii aina. Länsimaissa ”kiitos” on myöntymisen merkki, Egyptissä sillä ilmaistaan kieltäytymistä. Tämä on hyvä muistaa myös ruokaa tai virvokkeita tarjottaessa.

Palveluksista ja ostoksista maksetaan aina. Egyptiläisille on kohteliasta kieltäytyä annetusta rahasta. ”Pidä vain”, ”vain palvelus sinulle” ja ”älä maksa nyt” ovat usein kuultuja fraaseja. Paikalliset voivat viettää useita minuutteja toisen vaatiessa saada maksaa ostoksistaan ja myyjän kieltäytyessä rahasta. Kaikki kuitenkin tietävät, että myyjä haluaa saada maksun ja ostajan tulee se antaa. Turistin ei pidä ottaa tosissaan näitä kohteliaita rahasta kieltäytymisiä, sillä ne ovat vain hienoa sanahelinää.

Tarkkana rahanvaihdossa

Monissa paikoissa basaarialueilla turisti voi maksaa euroilla tai dollareilla. Paikalliset ovat vain mielissään saadessaan ulkomaan valuuttaa. Tällöin kannattaa tarkistaa viimeisin kurssi.

Lentokentällä on rahanvaihtopisteissä kohtuullisen hyvä vaihtokurssi. Kadunvarsilla olevissa rahanvaihtoputiikeissa on yleensä hotelleja paremmat kurssit. Turistien kannattaa kuitenkin vaihtaa rahaa aina vain pankeissa, hotelleissa tai isoissa rahanvaihtopaikoissa. Väärennettyjä seteleitä on liikkeellä ja jos rahaa vaihtaa hämäräperäisesti tai kadulla jonkun yksityishenkilön välityksellä, ei koskaan voi olla varma minkälaisia seteleitä saa.

Kaiken hulinan keskellä paikallisen myyjän on loppujen lopuksi helppoa maksattaa ylihintaa kokemattomalla matkalaisella. He ovat kokeneita ammattilaisia, jotka tietävät kaikki konstit. Jos näin tapahtuu vain kerran, eikä turistin matkabudjetti mene siitä aivan sekaisin, kannattaa se ottaa vain oppimiskokemuksena. Todennäköisesti silläkin rahalla ruokitaan perhettä tai elätetään vanhempia.

Egyptiläisten kohtaaminen

Egyptiläiset kättelevät yhtä hanakasti kuin Suomen maaseudulla aikaisemmin. Kättely on erittäin korrekti tapa tervehtiä vastakkaistakin sukupuolta. Kunnioituksesta vastakkaista sukupuolta kohtaan jotkut miehet eivät halua kätellä naista ja se heille suotakoon. Joskus mies kätellessään tarjoaa naiselle käsivarttaan kämmenen sijaan tai kättelee käsi taskussaan. Tällöin hän on jo valmistautunut rukoilemaan ja naisen ihon koskettaminen pakottaisi hänet aloittamaan rituaalisen puhdistautumisen alusta.

Halaukset ja poskisuukot ovat yleisiä samaa sukupuolta olevien kesken. Se kertoo välittämisestä ja yhteenkuuluvuuden tunteesta, myös toveruudesta. Ystäville näytetään, että heidän kohtaaminen on ilo ja on mukavaa viettää aikaa seurassa. Tuppisuuna saa helposti ikävän maineen. Jos turisti pääsee vierailemaan paikallisen kotiin, hymyileminen ja hyväksyvät ilmeet välittävät arvostusta isäntäperhettä kohtaan, vaikka arabian kieltä ei osaisikaan. Myös silloin kun tapaamisen tarkoitus on hoitaa liikesuhteita, on aina hyvä aluksi kiireettömästi vaihtaa yleiset kuulumiset ja kysellä perheen, varsinkin lasten, vointia. Miehen ei kannata kovasti kysellä toisen vaimon perään, sillä se olisi loukkaavaa.

Egyptiläisillä on tarkka arvojärjestys. Turistin kannattaa pitää mielessään, että kaikki mitä he tekevät kulkeutuvat muidenkin korviin. Egyptiläisillä on paljon päiviteltävää ulkomaalaisten tempauksissa ja tavoissa. Ulkomaalaisen kannattaa kaveerata arvoasteikossa ylempinä olevien kanssa. Liian tuttavallinen suhtautuminen siivoojaa tai auton pesijää kohtaan herättää kummastusta paikallisten silmissä. Ystävällinen saa olla kaikille, mutta esim. tutun basaarikauppiaan luona pistäytyessä on korrektia kätellä ensin johtaja iloisesti hymyillen ja jutellen. Apulaisille riittää pelkkä nyökkäys ja tervehdyssanat ilman suurempia eleitä.

Ulkomaalainen voi tehdä monia asioita, joita paikalliset pitävät epäkohteliaina. Heille suodaan erityisvapauksia, sillä he eivät kuulu paikalliseen yhteisöön. On kuitenkin hyvä tietää muutama asia, joita egyptiläiset pitävät epäkunnioittavina.

Vauvaiän ohitettua luulisi, että istuminen on helppoa. Egyptissä on epäkohteliasta näyttää jalkapohjiaan, joten istuessa ei kannata nostaa jalkoja sohvapöydälle tai toiselle tuolille. Tällöin jalkapohjat loistavat kauas ja loukkaavat monia. Myös polven toisen päälle nostaminen ei ole paras tapa istua. Se viestittää, että istuja ei kunnioita toista tai hän asettaa itsensä toisten yläpuolelle. Tuttujen kanssa tämä ei ole niin paha virhe, mutta jos tapaamisen tarkoitus on luoda tulevia liikesuhteita tai muuten keskustellaan tärkeistä asioista, niin on parasta välttää jalan nostamista toisen päälle.

On myös kyseenalaista pitää istuessaan jalkoja erittäin leveässä haara-asennossa. Tämäkin istuma-asento on epäkunnioittava, mutta erityisesti naiset eivät näyttele jalkoväliään julkisesti.

Ruokapöydässä

Egyptiläiset syövät usein sormin. Muslimeilla on profeetta Mohamedin sanonta, jonka mukaan on kohteliasta syödä oikealla kädellä ja suoraan edestä. Tästä syystä ruokaillessa käytetään pääasiassa oikeaa kättä. Ruoka viedään suuhun oikealla kädellä, myös haarukka ja lusikkaa pidetään vain oikeassa kädessä.

Ruoka tarjotaan isoista kulhoista ja jokainen syö tarjoiluastiasta. Profeetan esimerkkiä seuraten ruokaa ei saa valikoida sieltä täältä, vaan leivälle tai lusikalle noukitaan ruoka samasta paikasta, ruokailijaa lähinnä olevasta kohtaa – suoraan edestä. Egyptiläiset syövät usein ruoan ensin ja juovat vasta sen jälkeen. Länsimaalainen voi aivan hyvin kysyä juotavaa jo ruoan kanssa, jos sitä ei näytä olevan heti tarjolla.

Kyläillessä ja usein myös tuttujen kauppiaiden luona vieraillessa tarjotaan usein syötävää tai juotavaa. Ruokailun jälkeen kuuluu aina tarjota teetä. Paikalliset kieltäytyvät pari kertaa ennen vastahakoisesti myöntymistä. On kohteliasta ensin kieltäytyä ruokaa tarjottaessa. Jos turistilla on kova jano ja kauppiaan tarjoama virvoke olisi enemmän kuin tervetullut, kannattaa silloin myöntyä heti tarjoiluun, mutta ei liian ahneen näköisesti.

Turistin vieraillessa tuttujen luona tai tehdessä basaarikaupoissa ostoksia tulee päivän aikana juotua monta kupillista teetä. Kaikki haluavat tarjota ja jos turistilla on aikaa voi tarjouksen ottaa aina vastaan. Tämä ei kuitenkaan pakota kaupantekoon, vaan virvokkeista voi nauttia vaikka ostoksia ei tällä kertaa tulisi tehtyäkään. Tärkeintä on olla seurallinen ja rupatella mukavia teenjuonnin ajan.

Kaikissa tapauksissa ruokatarjoilua ei kannata hyväksyä. Syödessä on kohteliasta tarjota ruokaa kaikille vieressä oleville. Jos tarjoajalla ei selvästikään ole ylimääräistä ruokaa, tarjouksesta kannattaa kieltäytyä. Jos tarjous esitetään vain kerran, siihen ei odotetakkaan myöntävää vastausta. Tästä syystä onkin kohteliasta kieltäytyä ensimmäisellä syömiskehotuksella.

Sukupuolella on väliä!

Pohjoismaiseen sukupuolettomuuteen tottuneen on hyvä muistaa, että Egyptissä miehet ja naiset elävät hyvinkin erillään; kummatkin sukupuolet elävät omassa ryhmissään ja heidän tulee käyttäytyä sukupuolelleen soveltuvalla tavalla. Miesturistit voivat saada aivan erilaisen Egypti-kokemuksen kuin samassa seurassa matkustaneet naismatkaajat.

Turistien touhujen seuraaminen on aina mielenkiintoinen ohjelmanumero paikallisten elämässä, mutta miehen naiselle osoittama ylenmääräinen huomio ei ole soveliasta. Vaikka Egyptissä on paljon ihmisiä ja ollaan fyysisesti lähekkäin, vastakkainen sukupuoli on kirjaimellisesti koskematonta. Miesten kuuluu jättää naiset rauhaan kadulla, eikä perheeseen kuulumattomia naisia saa koskea kättelyä lukuun ottamatta. Huutelu, pitkään tuijottaminen ja naisen perässä kulkeminen ovat myös paheksuttavaa. Naisturisti voi lohduttautua sillä, että myös paikalliset naiset joutuvat kärsimään näistä ”huomionosoituksista”. Heitä häiritään aivan samalla tavalla.

Televisiosarjat kuten ”Kauniit ja rohkeat” sekä turistien parissa työskentelevien tuttavien kertomukset ovat egyptiläisten tiedonlähteitä länsimaalaisten elämästä. Näiden perusteella egyptiläiset tietävät, että länsimaalaiset naiset ovat seksuaalisesti hyvin aktiivisia eivätkä heidän miehensä ole ollenkaan mustasukkaisia. Länsimaalaisten löyhämoraali on yleisesti tunnettu tosiasia. Egyptin aurinkorannoilla käyvien turistien käytös monesti vahvistaa tämän käsityksen. Egyptiläinen nuorukainen on pikemminkin aloitekyvytön, jos hän ei edes yritä saada kontaktia tapaamansa länsimaisen naisen kanssa. Jos edes yksi on suostuvainen kahdeltakymmeneltä kysyttäessä, se on yksi enemmän kuin ilman koko kyselemistä.

Naisturisti voi tehdä paljonkin pitääkseen innokkaat seuralaisehdokkaat ruodussa. Sovelias pukeutuminen on erittäin tärkeää. Turistien ei tarvitse pukeutua kuten paikalliset, mutta liian paljastavat vaateet eivät ole suotavia. Myös miesten pukeutumisella on väliä. Nyrkkisääntönä on, että naisten vartalo on peitossa olkapäistä pohkeisiin. Narutoppien kanssa voi pukea ison huivin peitoksi. Samalla huivilla voi peittää pään, jos päiväohjelmassa on moskeijassa vierailu. Alusvaatteiden ei tule missään nimessä kuultaa läpi eikä paidan kauluksen pidä olla liian antelias. Miehillä on hyvä olla peitossa olkapäiden ja polvien väli. Vain turistimiehillä näkyy kaupunkien kaduilla lyhyitä shortseja ja verkkokankaasta tehtyjä T-paitoja.

Kovaäänisyyttä kannattaa välttää kaduilla. Kaikenlainen ylenmääräinen huutelu, kovaääninen nauru on omiaan kiinnittämään huomiota. Paikalliset luulevat että naiset tekevät sen tahallaan herättääkseen paikallisten miesten kiinnostuksen. Samoin naisten tulee ehdottomasti välttää katsekontaktia miesten kanssa, ellei heillä ole erityisesti asiaa kyseiselle miehelle. Hymyily ja ystävällisyys ovat hieno asia, mutta liiallinen hymyily ja nauraminen tulkitaan naisen kutsuksi miehelle. Naisten kannattaa olla ystävällinen kauppiaille kauppaa tehdessä ja jutella leppoisesti, mutta silti pitää tietty etäisyys. Jos nainen on paikallisten mielestä liian tuttavallinen miehen kanssa, he tulkitsevat että hän on kiinnostunut seksisuhteesta miehen kanssa.

Vaikka kadut ovat tungokseen asti täynnä, niin egyptiläiset ovat oppineet lapsesta asti kulkemaan niillä väistellen muita. Mies ei törmää naiseen vahingossa kovinkaan helposti. Jos mies käyttäytyy sopimattomasti esim. istuessaan naisen vieressä hilaa reittään lähemmäksi naisen reittä, voi turisti huomauttaa asiasta napakalla äänen sävyllä – kielellä ei ole väliä. Samalla voi hakea katseellaan tukea lähistöllä olevilta naisilta. Tämä kannattaa tehdä hyvinkin alkuvaiheessa, sillä hiljaisuus tulkitaan käytöksen hyväksymiseksi.

Vaatekaupoissa miesmyyjien ei ole soveliasta koskettaa naisasiakasta – edes auttaakseen. Miesten ei ole myöskään soveliasta halata naisia, antaa heille poskisuukkoja tai taputtaa heitä olkapäälle, vaikka he olisivat kuinka hyvissä väleissä ja hyviä tuttuja monen vuoden ajan. Jos nainen tekee sama miehelle, se tulkitaan taas kiinnostukseksi miestä kohtaan.

Miesturisti ei todennäköisesti joudu kohtaamaan Egyptissä seksuaalista häirintää. Toisaalta, jos mies kävelee naisen kanssa kadulla, hän joutuu kohtaamaan kaikki kauppiaiden myyntipuheet ja muun häslingin, ja nainen jätetään kunnioituksesta rauhaan. Parhaimmassa tapauksessa naisen suuntaan ei edes vilkaista, mikä on todella kunnioittavaa käytöstä. Tällöin on paljon helpompaa olla nainen, kun saa rauhassa katsella nähtävyyksiä ja muuta menoa.

Naisten kannattaa käyttää metroissa naisten vaunuja, jotka sijaitsevat metron keskiosassa. Joskus naisille on omat jononsa, jotka ovat aina lyhyempiä ja näin ollen nainen pystyy hoitamaan asiansa nopeammin.

Nopeat vinkit

Aika ei ole sama kaikkialla. Egyptissä eletään leppoisasti ja aika on aina hyvin joustava käsitys. Egyptiläisen lupaama minuutti tarkoitta ”aika pian, ei ole kovin vaikeaa”. ”Huomenna” taasen voi olla, että onnistuu lähiaikoina tai on kokonaan mahdotonta.

Kadulla ei kannata kysellä reittiohjeita kartan avulla. Egyptiläiset eivät ole tottuneet lukemaan karttaa, joten on parempi edes olla yrittämättä. Jos on epävarma reitistä, paras tapa on kysyä neuvoa vastaantulijalta ja muutaman metrin jälkeen uudestaan toiselta. Egyptiläiset ovat niin innokkaita auttamaan, että eivät halua tuottaa pettymystä myöntämällä, ettei heillä ole aavistustakaan kysytystä paikasta. Tästä syystä opastusta pitää kysyä usein ja monelta henkilöltä. Jos joku sattuukin neuvomaan vastakkaiseen suuntaan, niin silloin ei tule kuljettua hirveästi ohi reitin. Kaduilla seisovilta turistipoliiseilta taas ei kannata ohjeita kysellä, sillä todennäköisesti he eivät puhu muuta kuin arabiaa.

Jos sinua häiritään kadulla ja tunnet olosi kiusaantuneeksi, siirtyminen minkä tahansa poliisin lähistölle todennäköisesti hillitsee paikallisia. Jos poliisia ei ole näkyvillä, voit myös katsella ympärillesi hätääntyneen näköisesti, jolloin todennäköisesti joku sivullinen ryntää avuksesi. Tiukat ilmeet, ”shukran” ja päättäväinen ote tehoavat paremmin kuin huutamien tai loukkaavat sanat.

Kaduilla näkee joskus rukoilevia ihmisiä ja turistin onkin hyvä tietää miten rukoileva otetaan huomioon. Rukoilevalle ei saa jutella eikä häntä saa häiritä. Nauraminen rukoillessa on erityisen paha asia. Rukoilevan sivusta voi hyvin kulkea ja hänen läsnä ollessaan voi hyvin jutella muiden ihmisten kanssa. Paikalliset voivat esim. kääntää rukoilevan oikeaan suuntaan kesken rukouksen, jos on tarvetta. Turistin ei kannata koskea rukoilijaan. Koska muslimi rukoilee Jumalaa ja kumartaa hänelle, ei rukoilevan pään editse saa kulkea. Useasti pään eteen laitetaan esine esimerkiksi laukku, jos rukoillaan kulkuväylän vieressä. Tällöin esineen toiselta puolelta saa kulkea ihan vapaasti.

Vaikka moni asia egyptiläisessä elämänmenossa voi olla turistille hämmentävää, kaikesta selviää iloisella ja hyväksyvällä mielellä. Naisten kannattaa muistaa kunnian säilyttämisen tärkeys ja se että heidän ei kannata toimia Egyptissä aivan samalla tavalla kuin kotonaan tai samalla tavalla kuin miehet voivat Egyptissä toimia. Muuten vain kerjää ikävyyksiä itselleen.

Turistit ovat joissain asioissa paljon vapaampia kuin paikalliset. Turistit voivat maleksia hotellien liepeillä pitkiä aikoja tai astella sisälle aulaan ilman, että turvamies tai poliisi tulee kysymään aikeita tai patistaa lähtemään. Matkailijaa ilahduttaakin se, että hotellien auloissa on aina hyvät ja puhtaat vessat, eikä kukaan kysele kun länsimaalainen marssii sinne sisään.

Turvallisesti ryhmämatkalle

Ensi kertaa Egyptiin matkaavien kannattaa mennä ryhmämatkalle. Tällä tavoin ensikertalainen saa pehmeänlaskun Egyptin kaaokseen.

Pelkkä ihmisten määrä, ruuhkat, pakokaasut ja meteli voivat olla lamaannuttavia kokemattomille. Asiaa ei helpota, että turistialueiden ulkopuolella harvoin selviää osaamatta yhtään arabiaa. Egyptiläisten englanninkielen taito on keskimäärin erittäin heikko. Esim. Studio Henna on järjestänyt monia Egyptin reissuja ja ohjelmassa on aina ollut sopivasti tanssijoille suunnattuja aktiviteetteja ja muuta turistitoimintaa. Tällä hetkellä Henna ei ole viemässä ryhmiä Egyptiin, mutta minä suunnittelen alustavasti reissua ryhmän kanssa joulukuulle 2015. Tietysti mieheni Mohamed tulee mukaan, joten ammattiopas on kanssamme koko matkan ajan.