Terveisiä Kairosta osa VIII
Julkaistu Ishtar 5/2007

Muotia islamin ehdoilla

Ulkopuolisen silmissä voi egyptiläisnaisten pukeutumisoperaatio näyttää hyvinkin helpolta ja yksinkertaiselta. Peittävät kaavut ja huivit kun periaatteessa vievät katsojan ajatukset pois maallisesta ja tasapäistää naisten ulkoisen olemuksen. Samalla nämä kaavut ja huivit myös helpottavat aamuista tohinaa, eikä tukkaakaan tarvitse laittaa erikseen. Totuus on kuitenkin kaukana ensioletuksesta. Ulkonäkö on hyvin tärkeää ja egyptiläisnaiset ja -tytöt rakastavat koristautumista.

Kotioloissa naisten oletetaan pukeutuvan kauniisti ja pitävän hyvää huolta koko olemuksestaan aviomiestään varten. Se on myös yksi keino yrittää varmistaa aviomiehen pysyvän vaimon luona: hyvin harva vaimo haluaa eronneen leimaa. Julkisissa tiloissa ja perheen ulkopuolisten ihmisten – siis miesten – silmissä naisen pitäisi näyttää mahdollisimman huomaamattomalta. Tämä takaa sekä perheen että naisen kunnian. Se, että naisen ulkomuotoa ei huomioida, osoittaa muiden ihmisten – siis niiden miesten – kunnioitusta häntä kohtaan.

Kodin ulkopuolella musliminaisten asut voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri luokkaan. Galabeyan ja huivin yhdistelmä, joka jättää kasvot paljaaksi, on kaikkein yleisimmin käytetty vaatetus. Uskonnollisimmat käyttävät galabeyan lisäksi lähes koko kasvot peittävää ’niqab’ia. Siinä voivat silmät jäädä kokonaan näkyviin tai silmien eteen on laitettu ohuempaa sifonkia tai verkkokangasta. Nuoret kaupunkilaisnaiset pukeutuvat nykyään mielellään hyvinkin tiukkoihin ja vartalonmyötäisiin vaatteisiin länsimaisten sisartensa tavoin. Kaksi edellistä pukeutumistapaa ovat olleet olemassa jo pitkään. Nuorten naisten farkkujen ja huivin yhdistelmä taas on aivan uusi tulokas. Siksi keskityn pääasiassa tällä kertaa juuri tuohon viimeksi mainitun muodin esittelyyn.

Perinteikkäästi

Alempaan ja keskiluokkaan kuuluvien naisten lisäksi maalla asuva naisväki pukeutuu yleisimmin galabeyaan. Samoin naisen siviilisääty ja ikä vaikuttavat pukeumistyylin valintaan. Aviomiehen mielipide voi muuttaa nuorikon vaatevaraston piankin häiden jäkeen. Naisten ikääntyessä galabeyan käyttö yleistyy. Kuten muaallakin maailmassa lasten tarpeet menevät vanhempien edelle, joten galabeya tykötarpeineen on edullinen ja muodin oikuista riippumaton.

Useimmiten galabeyan väri on musta. Muut tummat värit kirivät suosikkilistassa heti perässä. Tummanvihreitä, sinisiä ja viininpunaisia hahmoja lyllertää joka puolella. Galabeyat ovat koristeltu reikäompelein ja aplikaatioin helmasta sekä hihansuistaan. Joskus koko etumuksessa on helmikirjailuja tai koristenauhaa. Yleensä huivi ja muut asusteet valitaan galabeyan koristeiden värien mukaan. Tumman kankaan parina voi olla hyvinkin kirkkaita huiveja. Perinteikkäät naiset pukeutuvat kokonaan mustaan.

Mielenkiintoisesti mainoksissa käytetään yleisesti kahta eri naishahmoa. Suuressa osassa mainoksia yritetään myydä ruokatarvikkeita – öljyä, voita, juustoa – tai pyykinpesu- ja siivousaineita. Nämä tuotteet kuuluvat naisten maailmaan. Trendikkäät ja koulutetut ”nykyäidit” puetaan pastellin sävyisiin huiveihin ja galabeyoihin, perinteikkäät äidit taasen kokomustaan.

Ihoa myöten

Muutama vuosikymmen sitten ei huiveja näkynyt katukuvassa nykyiseen malliin. Islamin aatteen vahvistuessa viime vuosina, myös Kairon katukuva on muuttunut. Vielä 80-luvulla huivittomia päitä ja hulmuvia hiuksia näkyi runsaasti. Nykyään useimmat huivittomat naiset ovat kristittyjä. Huivista on tullut enneminkin tapa, ainoa hyväksytty malli, kuin uskonnollisen vakaumuksen julistus. Tämä on luonut mielenkiintoisen yhtälön. Nuoret naiset ovat ottaneet vaikutteita länsimaisesta muodista ja yhdistävät sen islamilaiseen käytäntöön. Ihoa myötäilevät puserot ja kireät farkut eivät aikaisemmin ole olleet soveliaita huivin kera pidettäväksi. Tällä hetkellä epäsoveliaana pidetään paljasta ihoa. Vain kämmenet ranteisiin asti ja kasvot ovat soveliaat yleisesti esiteltäviksi. Kaula-aukon laajuus ja hihojen pituus ovat ratkaisevia tekijöitä. Kerrospuketuminen on yleistä. Pikkutoppeja puetaan tiukkojen, pitkähihaisten paitojen päälle. Jossain paidoissa on vale-kaksoishihat ja –kaksoiskaula-aukko. Nämä luovat illuusion kahdesta päällekkäin puetusta paidasta, vaikka oikeasti kangasta on vain juuri sen verran kuin päällepäin näkyykin. Nykypukeutumistyyli on luonut tarpeellisia asusteita. Irtohihat ovat paksujen sukkahousujen kaltaisesta kankaasta tehdyt pitkät putket. Niitä voi käyttää minkä tahansa liian lyhythihaisen paidan kanssa. Vatsan kohdalla käytetään vastaavanlaista ”siveysvyötä”. Jos housujen matalan vyötärön ja paidan niukan helman välistä uhkaa vilahtaa paljasta ihoa, tämä ”siveysvyö” ratkaisee ongeman. Sekin on paksujen sukkahousujen kaltaista joustavaa neulosta, joka peittää koko vatsan housujen vyötärön alapuolelta aina rintaliivien alapuolelle asti.

Värillä on väliä

Egyptiläiset rakastavat värejä. Pukeutumisessa se on hyvin ratkaisevaa. Naiset yhdistävät ennakkoluulottomasti eri värejä. Yleensä asukokonaisuudessa käytetään kahta väriä. Kokonaisuus suunnitellaan näiden värien ympärille. Minäkin olen nykyään niin kairolaistunut, etteivät monetkaan yhdistelmät enää hätkähdytä: pinkki ja khaki – kivan moderni, oranssi ja ja violetti – mukavan sähäkkä, ruskea ja lime – raikas kokonaisuus. Naiset ovat todella tarkkoja jokaisen yksityiskohdan suhteen. Puseron, hameen – tai housujen, huivin – tai huivien, kenkien, käsilaukun, korujen, mahdollisten irtohihojen ja huivin kiinnittävien nuppineulojen päiden värit ovat kaikki tarkkaan valittuja. Päähuivin on korvannut useista huiveista tehdyt asetelmat. Nuoret naiset haluavat esitellä omia taitojaan ja käyttävät jopa kolmen erivärisen huivin muodostavaa monimutkaista taideteosta.

Kerran metrosta tullessani näin keski-ikäisen naisen seisoskelevan kadulla, ilmeisesti vain odotellen jotakuta. Hän oli pukeutunut tummaan housupukuun. Huivi, käsilaukku ja muut asusteet olivat kirkkaan turkoosit. Nainen oli hyvin ylpeän oloinen omasta ulkonäöstään ja kaikki oli todella viimeisen päälle harkittu – jopa turkoosit shib shibit, jotka olivat kahta numeroa liian pienet. Minä en voisi kuvitellakaan käveleväni sellaisilla kengillä, joissa kantapäät ovat kaksi senttiä kantojen ulkopuolella.

Minun, sinun, meidän

Egyptiläiset omistavat kollektiivisesti. Saituus on pahe ja perheen kesken lainailu on jokapäiväistä. Lupaa on hyvä kysyä omistajalta, mutta usein se unohtuu ja joskus se ”unohdetaan” ihan tarkoituksella. Useilla egyptiläisillä ei ole yhtä paljon tavaroita ja omaisuutta kuin meillä länsimaissa. Rahaa ei vain ole yhtä paljon käytössä, vaikka tavarat ovatkin halvempia kuin meidän ympäristössä. Koko perheen vaatteet ovat usein yhdessä tai kahdessa vaatekaapissa ja sieltä kaikki hakevat tarvitsemansa. Lainailemalla naiset pystyvät kokoamaan monia erilaisia asukokonaisuuksia. Joskus huivi voi olla isosiskon, käsilaukku äidin ja hame serkun. Hameiden, housujen ja paitojen koot eivät ole tärkeitä. Liian isot housut voidaan hätäisesti kursia kokoon muutaman sentin verran vyötäröltä ja lanteilta. Pitkät hameet saadaan lyhyemmiksi kiertämällä niitä rullalle vyötäröltä. Liian pienet vaatteet taas pikkuhiljaa venyvät alkuperäisen omistajan mieliharmiksi.

Meikkipussin pohjalla

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, on kasvojen kaunistaminen. Minulla kului aikaa oppia ja ymmärtää miten egyptiläisnaiset meikkaavat. Meikkiä levitellään paljon raskaammalla kädellä ja sen värit soinnutetaan tarkasti vaatteiden mukaan. Silmämeikit soveltuisivat meillä suoraan iltapippaloihin, kajalia levitetään runsaasti ja kimalletta riittää. Huulet rajataan reilusti yli. Minusta joskus näyttää väriä menevän turhankin paljon poskien puolelle. Edestä katsottuna huulten ylirajaus voi vielä näyttää hyvältä, mutta sivulta lopputulos on hyvin hurja. Huulipuna on reilusti rajausta vaalempaa. Tällaiset huulet olivat meilläkin muotia kymmenisen vuotta sitten. Poskipunaan levitykseen liittyy kaikkein merkillisin yksityiskohta. Sitä levitetään myös nenän päähän. Tämä tapa tietysti antaa illuusion pienemmästä nenästä ja valkeammasta ihosta silmien ympärillä. Tällöin periaatteessa silmät korostuvat. Minusta tämä tapa vain antaa kantajalleen juopuneen piirteet. Ahkerasti lasia kallistaneet kun tuppaavat saamaan punaisen nenän.

Rumat ne vaatteilla koreilee

Isoisäni tuppasi lainaamaan äitinsä käyttämää sananpartta aina nähdessään minun meikkaavan. Joskus ihan tarkoituksella lakkailin kynsiäni kyläillessäni isovanhempien luona. Egyptissä ei tätä sanontaa ainakaan ole keksitty. Kaunistautuminen on hyve, kunhan se vain tehdään tiettyjen sääntöjen mukaan.