Terveisiä Kairosta osa V
Julkaistu Ishtar 3/2007

Siivousta kevään korvalla

Näin kevään koittaessa on hyvä tuulettaa sekä omat aivoitukset että kodin nurkat puhtaiksi tomusta ja hämähäkin seiteistä. Tässä on hyvä tilaisuus kokeilla siivousta kairolaiseen malliin ja testata toimisivatko samat tavat myös pohjoisilla leveysasteilla.

Suomessa opittua

Minun on heti aluksi tunnustettava äitini opettavan ammatikseen sekä suurtalouskokkeja että siivouksen ammattilaisia. Tosin jälkimmäiset ovat jääneet jo taka-alalle, mutta olen kyllä lapsena hyvin sisäistänyt seuraavat pääperiaatteet: puhdasta tulee vain puhtailla välineillä, joka asialle omat välineet, liiat kemkaalit ovat turhia, ensin roskat pois huolellisesti – sitten nihkeällä pyyhkiminen, imurointi ja lattian pesu tehdään järjestelmällisesti ja ilmanraikastimia ei tarvita, kun on puhdasta. Kasvuvuosina olen jostain poiminut seuraavan vinkin: isäntäväen siisteyden näkee vessan peilistä. Arvatkaapa kuka puhdistaa kaikki peilit ennen pippaloita? Täytyy vielä myöntää, ettei minua haittaa niinkään kirjapino lattialla tai naulakosta pudonnut kaulahuivi kuin keittiön pesualtaan likaisuus tai nurkissa ajelehtivat pölypunkivuoret.

Aavikon laidalla etelässä

Täällä Kairossa olen sitten törmännyt ihan erilaiseen puhdistuskulttuuriin. Koska kaupunki sijaitsee aavikon reunalla, täällä on pölyä, tomua ja hiekkaa aivan eri mittakaavassa kuin Suomessa. Kirjahyllyt pölyyntyvät ja hämähäkit kutovat verkkojaan ihan eri nopeudella. Parissa viikossa ilmaantuu vedottomaan paikkaan pölykerros, joka Suomen olosuhteissa tarvitsisi ainakin parin kuukaden kasvuajan. Samoin kaikenlaisia pikku mönkijöitä ja ötököitä vilistää jos jonkinlaista omaa kotikontua etsimässä. Aluksi vei aikaa ymmärtää miksi kaukosäätimet tai kaiuttimet on hyvä pitää alkuperäisessä muovipussissaan, mutta nykyään se ei enää tunnu yhtään kummalliselta. Täällä on myynnissä paljon erillisiä suojausvaihtoehtoja eri laitteille. Oma langattoman internet-verkkoni muodostava lähetin on tälläkin hetkellä hyvin suojattuna Metro-marketin muovikassissa. Huhtikuun puolessa välissä puhalsivat jokakeväiset tuulet Saharasta: yhden päivän ajan taivas oli ruskeana hiekasta ja hampaiden välissä narskui sisälläkin. Tuon päivän jälkeen sai vaaleanruskeaa tomua siivota jääkaapistakin. Onneksi en ollut edellisenä päivänä lattioita kuurannut. Olisi se vähän harmitanut.

Puhdistus kuuluu kaikille

Koti ja sen puhtaus ovat vaimoväen huolenaihe. Jos perhe on tarpeeksi varakas – tämä pitää sisällään lähes kaikki ulkomaalaiset työpaikasta riippumatta – palkataan kotiapulainen tai siivoja hoitamaan tämä velvollisuus. Perinteisesti aina ennen juhlapäiviä kodit kuurataan lattiasta kattoon. Perheen tytöt auttavat äitiään ja tätejään kantaen oman kortensa kekoon loppumattomien kotitöiden osalta. Jo pienestä pitäen opetetaan naisväkeä hoitamaan ja ylläpitämään omaa kotia omaksi ja miesväen iloksi. Kaupoissa ja julkisella sektorilla miehet taas joutuvat luudanvarteen – myös ihan kirjaimellisesti. Heidän työnkuvaansa kuuluu niin katukuvan kuin eri kauppojen tai toimistojenkin puhtaus. Kadunlakaisijat ovat lähes kaikki miehiä. Kauppojen nuoret – toisinaan vanhemmatkin – apupojat tomuttavat hyllyjä ja pesevät lattioita. Virastoissa harhailee joukko vanhoja ukkoja lattiasangon ja rievun kera. Siivoamiseen käytetään täällä todella paljon aikaa ja energiaa. Siisteys on siis kaikin puolin tärkeää.

Kairon niksit

Vesi vanhin voitehista, pätee myös kairolaisten mielestä. He käyttävät erittäin paljon vettä siivoamiseen, vaikka aina ei olisi edes tarvis. Maalattialle, kaakeleille tai kivilaatalle sopii veden viskaaminen varsin hyvin. Kaakelit sitten vielä vedellään lastalla kuiviksi ja vedet valutetaan lattiakaivoon tai kadulle ulko-oven viereen. Nämä materiaalit ovat olleet käytössä Egyptissä jo tuhansia vuosia. Uusin tulokas parketti saa myös saman kohtelun. Eipä tarvitse kauan miettiä miksi kaikki puulattiat tai parketit ovat yhteensopivasti harmaita. Sangollinen vettä vain ensin ja sitten pyyheliinalla huiskitaan kuivaksi – tai siis joten kuten kuivaksi. Ennen vesipesua voidaan mahdollisesti harjalla sipaista irtoroskia pois, muttei se aina ole niin nuukaa. Lähes kaikkialle on nurkkiin kerääntynyt pinttynyt harmaa tomukerros veden pakatessa pölyt tiiviisti huoneen laidoille. Imuria eivät kairolaiset käytä, eivät vaikka olisi sellainen ihan käden ulottuvilla. Jos he sattuvatkin imuroimaan, se tapahtuu hyvin tehokkaasti ja aikaa käytetään noin puoli minuuttia huonetta kohden.

Toisen kulmakiven muodostaa tuiki tarpeellinen pyyheliina. Sillä siivoaa lähes mitä vain. Eikä nyt puhuta mistään mikrokuiduista tai ohuista siivousliinoista. Kunnon isoäidin aikainen käsipyyhe on aivan ehdoton suosikki. Edellä mainitun lattian lisäksi pyyheliinalla pyyhitään pölyt ja tomutetaan huonekalut, seinät ja ikkunanpuitteet. Pölyjen pyyhinnässä ei ole niin oleellista liinan virutus ja huuhtelu vedellä silloin tällöin, vaan pintoja pyyhitään niin kauan kuin riittää. Tomutus on aivan oma tieteenalansa. Siinä huiskitaan pyyheliinalla kaikkia mahdollisia pintoja ja katsellaan kun pöly leijailee. Se mihin pöly sitten päätyy kaiken leijailun jälkeen on aivan toisarvoinen seikka. Yleensähän painovoima vetää kaikkea alaspäin: tuolin tomutuksen jälkeen pöly siis laskeutuu kiltisti takaisin tuolin päälle. Verhojen puhdstusmenetelmät eivät ole minulle vielä selvinneet, joten onneksi on minulla vielä jotan oppimista. Kaikkein hienoimmat verhoviritelmät laskostellaan ja naulataan kiinni puulevyihin, jotka voidaan sitten vain nostaa sellaisinaan ikkunoita koristamaan. Ei tarvitse ainakaan näiden kohdalla miettiä siivousta, kun mitään ei ole oikeasti tehtävissä.

Dettol on yleispuhdistusaine. Sillä puhdistuu kaikki: lattiat, keittöt, kylpyhuoneet. Dettoliin olin törmännyt Englannissa asuessani, joten aivan uusi tuttavuus se ei minulle ollut. Olin tuolloin hakemassa apteekista desinfiointiainetta iholleni. Tuontitavarana Dettol on hyvin kallista ja koska kaikki länsimaissa tuotettu on aina egyptiläisten mielestä parempaa, on Dettolin käyttäminen myös statussymboli. Moni väittää sen tuoksuvan puhtaalta, mutta minusta se vain löyhkää todella voimakkaasti. Migreenistä kärsivien kannattaa varoa. Lapsiperheille muuten mainostetaan jos jonkilaista desinfioivaa saippuaa ja pesuainetta. Ilmanraikastimet ja erilaiset tuoksut ovat myös suosittuja. Joskus olen marssinut kaupasta ulos kun henkilökunta on tullut perässäni suihkutellen aitoa liljankukan tuoksua suoraan pullosta. Edellisen vuokrakämppäni omistaja toi minulle samanlaisen spraypullon, kun valitin käytävän viereisen huoneen löyhkäävän. Se kun oli täynnä miehen omia kamoja, eikä siivouksesta ollut tietoakaan ainakaan pariin vuoteen. Minä kielsin aika tiukkaan sävyyn häntä ruiskimasta kyseisen pullon kanssa. Ehdotin huoneen puhdistuksen tehoavan paremmin.

Kerran taksissa olessani seurasin miesväen taitavaa puhdistusoperaatiota: parkkeeratun auton pesua. Autot pölyyntyvät täällä pikavauhtia, joten pesu on usein tarpeen. Tällä kertaa katselin auton pölykapseleiden ja renkaiden huolellista puhdistusta. Saatuaan tämän vaiheen suoritettua mies huuhtoi rättiä – siis pyyheliinaa – sangon ruskeassa vedessä ja siirtyi siitä sitten tarmokkaasti pesemään samalla rätillä ikkunoita.

Meillä kotona

Katselin oman kotisiivoojani aherrusta yli vuoden ajan. Yritin opastaa, ohjata ja antaa ihan tiukkoja määräyksiä, mutta viikossa tuntuivat aina edellisen kerran rupattelut unohtuneen tyystin ja taas sain aloittaa aivan alusta. Olihan se ihan mukavaa, kun ei tarvinut käsiään liata eikä imurin varteen tarttua, mutta sen jälkeen eivät enää hermot kestäneet. Viimeinen pisara oli likaiseen lattianpesuveteen likoamaan jätetty ikkunanpesuliina. Yleensä siivoojani jätti lattiamopin tai lattiarätin käyttämäänsä pesuveteen seuraavaa viikkoa odottamaan, joten siinä ei ollut mitään uutta. En tiedä pelkäsikö hän vedentulon yhtäkkiä loppuvan, vai mikä oli syy. Näyttämäni mallin mukaan kun olin käskenyt häntä huuhtelemaan moppin käytön jälkeen kolme (3) kertaa puhtaassa vedessä. Nyt saan sitten tomuttaa ihan itse, mutta ainakin vettä säästyy ja nurkat tulee puhdistettua.