Terveisiä Kairosta osa V
Julkaistu Ishtar 2/2007

Äänitysstudion pitkä oppimäärä

Alussa oli tanssija, yleisö ja bändi

Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että musiikki ei ole ongelmana työkeikoilla. Oma bändi soittaa haluamani kappaleet ja yleensä seuraa minua hyvällä menestyksellä. Ongelmia syntyy kuitenkin niinä harvoina kertoina, kun orkesterini ei syystä tai toisesta ole mukana keikalla. Silloin yritän epätoivoisesti käydä läpi cd-pinoa, eikä mitään sopivaa musiikkia tunnu löytyvän. Tähän pulmaan on olemassa vain yksi lääke – oma musiikki.

Approbatur eli estradikappale

Lähes jokaisella Kairossa esiintyvällä taiteilijalla on hänelle henkilökohtaisesti sävellettyä musiikkia. Show’n aloittava estradikappale, mushancee, on tanssijan tärkein tavaramerkki. Huippuvuosinaan Naqwa Foad maksoi maltaita eri säveltäjille. Hän osti uutta musiikkia jatkuvasti ja huhutaan hänen maksaneen yhdestäkin estradikappaleesta pienen kerrostalon verran käteistä. Me jälkipolven tanssijat saamme olla kiitollisia hänelle hyvinkin kuuluisista ja usein tanssituista kappaleista kuten Set El Hosen tai Pink Lady.

Muiden tanssijoiden jatkona minäkin sävellytin estradin itselleni. Reda Saad on työskennellyt kanssani jo pitkään, joten hän tietää tyylini. Ollessani lomalla Suomessa vuoden 2006 keväällä Reda alkoi pyynnöstäni raapustaa nuotteja vihkoonsa. Itse asiassa täkäläiset muusikot eivät nuotteja tarvitse, vaan he soittavat kaiken korvakuulolta, mikä ihmetyttää minua jatkuvasti. Palattuani takaisin oli studion vuoro. Ensin opetettiin kappale muille orkesterin jäsenille ja lopulta äänitettiin kasetille. Alusta alkaen melodiat ja rytmit tuntuivat loksahtavan paikoilleen ja olin hyvin tyytyväinen.

Kuuntelin musiikkia ahkerasti kasetilta ja askeleet alkoivat muodostua. Apua kappaleen hahmottamiseen ja ideoihin hain Aida Nourilta. Hänen tunnelmointinsa ja poimimansa vivahteet antoivat arvokasta syvyyttä musiikin työstämiseen. Kypsyteltyäni ideoita kävimme Redan ja muun tiimin kanssa kappaleen sekunti sekunnilta läpi. Keskustelimme, miten tanssisin kyseisen kohdan ja miten rytmittäisin musiikin.

Lopputuloksena Reda ja muu tiimi onnistuivat tekemään kappaleen, joka saa tanssimaan ja nostaa hymyn suupieliin. Se on ollut hyvin pidetty niin muiden tanssijoiden kuin yleisönkin keskuudessa ja kuulin jälkikäteen yhden tunnetun egyptiläisen tanssijan halunneen ostaa sen minulta. Tiedoksi vain kaikille: en myy.

Cum Laude eli Shadiaa vuosien takaa

Shadia on rakastettu laulaja, joka on jo vuosia sitten jättänyt esiintymislavat ja peittänyt päänsä huivilla. Shadian meriitteihin kuluu useita levytyksiä ja elokuvarooleja. Pari vuotta sitten minulle tuntemattomasta syystä hänen kappaleensa En Rah Minnik Ya Ain nousi uudestaan pinnalle. Kuulin kyseisen musiikin Sheratonissa työskennellessäni ja ihastuin siihen välittömästi. Minun ei tarvinnut epäröidä sekuntiakaan – pakko saada!

Nile Maximin keikkatauoilla kävimme läpi Redan ja managerini Safaa Faridin kanssa eri säkeistöjä. Koska yleensä tanssittavaksi tarkoitetuissa versioissa alkuperäisestä kappaleesta saa poistaa osia reilulla kädellä, on tärkeää tietää, minkä säkeistöjen rytmit, melodiat ja lyriikat toimivat tanssiessa. Tietysti jokaisella tanssijalla on oma näkemyksensä ja tyylinsä, joten he voivat päätyä aivan erinäköisiin versioihin. Olen kiitollinen Safaan ammattitaidosta ja kokemuksesta: hän antoi minulle arvokkaita neuvoja ja näkökulmia, mutta oli aina valmis kuuntelemaan minun huomioitani ja toivomuksiani.

Tämän laulun lyriikkaan on kätketty arabiaa taitaville pieni jippo. Laulun kertosäkeessä vakuutetaan sydämen rakastavan vain kerran, eikä kahdesti. Minun sinnikkäästä vaatimuksestani viimeisellä kerralla Safaa laulaa sydämen rakastavan kymmenen kertaa, eikä vain kahta. Tämä antaa tanssijalle mahdollisuuden lopettaa esityksensä mukavasti pilke silmäkulmassa.

Laudatur eli äänitysstudio pikavauhdilla

Ensin on valittava kappaleet. Näin suomalaisena oma arabimusiikin tuntemukseni on vielä turhan rajoittunut. Onneksi Safaa ei tällaisia estoja tunne. Hänen opastuksellaan kuuntelin biisin jos toisenkin. Yhdessä keskustelimme eri mahdollisuuksista ja välillä piti kilauttaa kaverille, sillä juuri sen parhaimman vaihtoehdon sanat, sävel tai nimi oli paikoitellen hukassa.

Äänityksen suhteen on kaksi vaihtoehtoa. Live-äänityksessä muusikot marssivat äänityskoppiin ja kaikki soittavat kuin viimeistä päivää. Lopputulos joko kelpaa tai sitten ei. Jos vikoja löytyy, niin otetaan koko juttu uusiksi, ainakin osittain. Mitään miksausta ei tällöin voida ääniraidalle tehdä ja tuote on kerralla valmis. Live-äänityksessä musiikkiin tulee oma herkullinen vivahde, kun musiikki todellakin purkitetaan kerralla. Yhden kappaleen työstämiseen tällä keinoin kuluu muutama tunti.

Yleisimmin kuitenkin suositaan nauhoitusta guide-raidan avulla. Omassa musiikkisanastossani on juuri tämän sanan kokoinen aukko, joten käytän Egyptissä käytettyä englannin kielestä lainattua sanaa. Kappaleen guide (opas) soitetaan ensin kosketinsoittimella. Tämä on yksi tärkeimmistä vaiheista. Musiikin tempo, tauot ja muut yksityiskohdat lyödään tässä lukkoon. Myöhemmin niitä ei voida enää vaihtaa. Tämän jälkeen jokainen instrumentti nauhoitetaan yksi kerrallaan omalle raidalleen, joten aikaa kuluu huomattavasti enemmän verrattuna live-äänitykseen.

Instrumentit voidaan soittaa joko akustisesti tai kaivaa esiin kosketinsoittimesta. Mitä enemmän soittajia rynnii ovesta sisään, sen kalliimmaksi äänitys tulee. Toisaalta äänen laatu on aivan eri luokkaa, kun soittimissa on oikeat kielet ja kalvot eikä ääntä muodosteta elektronisesti. Varsinkin estradikappaleessa äänen sävyt ovat tärkeitä. Musiikissa pitää olla syvyyttä, koska se antaa ensivaikutelman tanssijasta eikä sanoitusta ole. Oum Kalthoumin kappaleet ovat myös oma lukunsa. Hänen äänensä on jo itsessään huippuunsa viritetty soitin, joten vähempään ei pitäisi tyytyä myöskään orkesterin osalta.

Pelkästään hyvä äänitys ei riitä. Sen jälkeen kappaleen ääniraidat on miksattava yhteen; hienosäätöä tehdään hartaasti ja pitkään, aivan kuin muualla maailmassakin. Tässä vaiheessa ymmärsin, kuinka tärkeää on saada ammattitaitoinen tiimi taustalle. Ilman osaavaa porukkaa eivät hienoimmatkaan ideat konkretisoidu toimivaksi kokonaisuudeksi. Jo aiemmin mainittujen Safaan ja Redan lisäksi minulla oli onnea saada miksaajaksi ja tekniseksi vastuuhenkilöksi studion omistaja Nader Zakaria, joka väsymättä etsi täydellisyyttä. Monir Abdel Aziz toimi ideanikkarina. Siviilissä hän on huipputason tablan soittaja. Mies oli hyvin ylpeä baladini ideoinnista ja rumpusoolon hän teki pyynnöstäni ammattilaisia varten.

Kun musiikkia tehdään Egyptissä, teetä kuluu litroittain. Mutta kaikkein tärkein ainesosa on ”yllättäen” tupakka. Minä naureskelin useaan otteeseen, kun tuhkakupissa vielä edellinen savuke roihusi, niin uutta oltiin jo sytyttämässä. Kaikkein vaikeinta oli tietysti itse äänitys. Aina piti vetää hyvät henkoset ennen. Safaan laulaessa lähes jokaisella vähintään kolmen sekunnin tauolla artistin piti saada tervaa keuhkoihin. Koska tupruttelun aika oli hyvin rajallinen, se sai lähes maanisia piirteitä.

Kaiken kaikkiaan koko prosessi vaati suuren työmäärän. Koko studiohärdelliin kului useita kuukauksia. Hyvä suunnittelu ja harras tekeminen kuuluvat lopputuloksessa. Kaikki on juuri niin kuin pitää eikä yhtään sinne päin.

Minä suoritin nämä opinnot ja kaiken tämän ruljanssin jälkeen kädessäni on ihka uusi CD – Al Amoura.