Terveisiä Kairosta osa IV
Julkaistu Ishtar 1/2007

Säveliä Kairossa

Musiikki on tärkeää!

Ilman musiikkia ei ole tanssia. Tanssi on musiikin ilmaisua. Tanssi on yksi instrumentti muun orkesterin joukossa. Kaikki tämä on toistettu lukemattomia kertoja. Mutta silti se on totta kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kuluneisuudessaan. Meidän suomalaisten tanssijoiden täytyy opetella tanssitaipaleemme aikana sekä tanssin tekniikkaa että musiikin tulkintaa. Arabimusiikki poikkeaa täysin omasta musiikkitarjonnastamme, sekä klassisesta että populaarimmasta. Tanssiuran alussa on hyvä ”totuttaa korvaa” pienillä annoksilla ja jättää mizmarvoittoiset saidit suosiolla rauhaan. Me opettelemme tietoisesti asioita vieraasta kulttuurista. Mutta miten egyptiläiset itse kokevat oman musiikkinsa? Mitä he kuuntelevat ja miksi? Mikä on heille tärkeää?

Kaduilla raikaa

Musiikkia on Kairossa kaikkialla. Ihmiset tottuvat sävelten ristituleen jo lapsena. Stereot pauhaavat niin autoissa, kaupoissa, kaduilla, kahviloissa kuin ravintoloissakin. äänentoiston laadulla ei ole niin merkitystä. Mukavasti rätisevä, pölyinen kasetti vain lisää tunnelmaa. Tärkeintä on että sanat juuri ja juuri erottaa - siinä on sitten mukava lauleskella mukana. Kasetit tekevät täällä edelleen kauppansa, enkä ole nähnyt vielä yhdessäkään autossa CD-soitinta. Yhdessä vanhassa – siis suomalaisittain vanhassa, mutta egyptiläisittäin ihan loistokuntoisessa – taksissa oli aivan uusi priimakunnossa oleva radio. Siis aivan samanlainen, kuin Suomessa myytävissä autoissa, joissa etulevyn voi irrottaa ja ottaa mukaan. Vähän matkaa ajeltuamme kuski alkoi kopeloida musiikkitarjontaa ja – yllätys yllätys – kaivaa lokerikosta KASETIN. Etulevyn takana oli kasetille sopiva kolo. Kasetit ovat täällä halpoja, joten niitä pystytään ostamaan useammin ja niitä pystyy hankkimaan pienituloisempikin. Yksi kasetti maksaa reilut 10 £E (n. 2 €) kun taas CD:t ovat monta kertaa kalliimpia.

Egyptiläinen elämäntyyli on verkkaista ja rauhallista. Vaikka ihmiset tekevät pitkää työpäivää ja usein jopa useassa työpaikassa – aamulla virastossa, iltapäivällä taksissa, illalla hotellissa portieerina - niin lukemattomia tunteja kuluu vain odotellessa. Pikkuputiikin pitäjä istuu kaupan vieressä ja turinoi mukavia naapurien kanssa asiakkaita odotellessa, taksikuski ajelee ympäri Kairoa useita tunteja, pesulassa paidansilityksen lomassa on aikaa juoda välillä teetä. Musiikki on tapa. Se säestää mukavasti askareita. Odotellessa ja jouten ollessa aika vierähtää mukavasti, kun laulaa lurauttaa kaverien kanssa muutaman säkeistön. Samalla se tuo hyvän mielen ja huolet voi jättää Allahin huomaan.

Juhlissa pauhaa

Musiikki kuuluu erottamattomasti egyptiläisiin juhliin. Häissä pitää olla ehdottomasti bändi tai kaksi soittamassa sen hetken kuumimpia suosikkisävelmiä. Ramadanin aikaan iltaisin on usein musiikki- ja kansantanssiesityksiä kaduilla ja puistoissa. Moulideissa on karnevaalitunnelmaa. Tietyt kappaleet ja rytmit kuuluvat tiettyihin juhliin. Ne luovat juhlatunnelmaa ja saavat ihmiset iloiselle mielelle. Tärkeintä on että musiikki kuuluu ja volyyminapit osoittavat kaakkoon.

Kotona katsellaan

Perheen naisten tehdessä ruokaa ja muita kotitöitä on rupattelun lomassa mukava kuunnella radiota. Ruokaa tehdessä vierähtää helposti useampi tunti, joten musiikki helpottaa työn yksitoikkoisuutta. Televisio on kodeissa usein päällä kaiken aikaa ja eri musiikkikanavia löytyy useita. Suosittuja katseltavia ovat myös elokuvat. Iltaisin on mukava istua perheen kesken ruokailun jälkeen, jutella päivän tapahtumista ja katsella samalla tunnettujen näyttelijöiden roolisuorituksia. Elokuvia näytetään laidasta laitaan. On vanhoja mustavalkofilmejä, on 60- ja 70-luvun tuotoksia sekä 2000-luvun elävää kuvaa. Koko Egyptin elokuvahistoria on käden ulottuvilla päivittäin, vain napin painalluksen päässä, Myös elokuviin on kuulunut erottamattomasti musiikki ja tanssi sen alkuajoista lähtien. Näitä vuosikymmenien aikana filmattuja tuotoksia katsellaan egyptiläisissä kodeissa päivittäin – uudestaan ja uudestaan.

Mitä musiikkia saisi olla?

Länsimaiden valtaväestön musiikkimieltymykset pirstaloituvat ja jakautuvat yhä useampiin alalajeihin. Eri kuulijakunnat profiloituvat hyvin tarkasti, eikä yhtä tähteä myydä enää koko kansalle. Beatlesien tai Elviksen kaltaisia jättinimiä on nykyään hyvin vaikeaa luoda, eivätkä vanhat tähdet enää kelpaa uudelle nuorisolle.

Egyptiläisten (ja koko arabimaailman) musiikkimaku taas on hyvin homogeenista. He kaikki rakastavat samoja laulajia ja samoja lauluja iästä tai sukupuolesta riippumatta. Kyselin useilta eri ikäisiltä ja sukupuolta edustavilta egyptiläisiltä tuttaviltani, mistä musiikista he pitävät ja miksi. Kaikki vastasivat aivan samalla tavalla. Kaikki nimesivät juuri samat kaksi nimeä: Umm Kalthom ja Abdel Halim Hafiz ovat tähdet ylitse muiden. Ana Fi Intizarak ja Ganal Howa saa kaikki kuulijat laulamaan tunteella mukana. Tämän teorian olen testannut myös lukuisilla työkeikoillani. Kun ensitahdit kajahtavat ja yleisö tunnistaa kappaleen, hymyt levenevät ja kädet nousevat taputtamaan rytmiä.

Kaikkien ystävieni perustelut omalle musiikkimaulleen olivat hyvin samankaltaisia. Vanhojen laulujen sanoissa koettiin olevan sisältöä, tarina. Näissä lauluissa oli tunnetta ja elämää. Kuulijat pystyivät peilaamaan omaa elämäänsä laulujen sanoihin. Eri elämäntilanteissa ja mielialoissa haluttiin kuunnella eri laulajien kappaleita. Samoin vanhojen laulajien laulutekniikkaa ja heidän puolen– tai vajaan tunnin mittaisia kappaleitaan arvostettiin. Tosin nuorempi ystäväpiirini piti yli vartin mittaisia kappaleita vähän turhan pitkinä.

Umm Kalthomin ja Abdel Halim Hafizin lisäksi on muitakin rakastettuja laulajia, mutta näiden suhteen mielipiteet eivät ole niin yhdenmukaisia. Esim. Farid El Atrash koettiin jo vähän vanhanaikaiseksi. Vastaavasti tämän päivän musiikkia pidettiin hyvin pinnallisena, helppona ja sisällöttömänä. Mielenkiintoista on, että egyptiläiset yleensä tuntevat hyvinkin paljon laulajia ja heidän kappaleitaan.

Musiikkiteollisuudesta

Musiikin myyminen on Egyptissä isoa bisnestä. Vaikka yksittäisillä henkilöillä ei välttämättä ole rahaa liialti, niin volyymit ovat valtavat. Ostajakuntaa on niin paljon. Yhden kappaleen elinikä voi olla hyvinkin lyhyt. Egyptiläiset ovat hyvin trenditietoista kansaa. Tähteytensä huipulla suosikkikappale soi joka paikassa ja kaiken aikaa, mutta vähän ajan kuluttua sen ohi ajaa joku muu sävellys. Kappaleen elinikään ja suosioon vaikuttaa moni eri tekijä: laulajan sen hetkinen suosio , musiikkivideon onnistuneisuus, muu markkinointi, Allah. Mutta ennen kaikkea raha. Mitä enemmän rahaa on maksaa musiikkivideon pyörittämisestä musiikkikanavilla tai musiikin soittamisesta radiossa, sen varmemmin kansa jammailee juuri kyseisten rytmien tahdissa. Elokuvan ja musiikin yhdistäminen luo hittejä. Dinan ja Saad el Soghayarin tähdittämän elokuvan El Aneb soi nyt tällä hetkellä kaikkialla. Dinahan ei elokuvassa laula, mutta Saad on tunnettu shaabilaulaja. Tällä hetkellä suurin osa suosikkilaulajista on libanonilaisia, kuten Nancy Agram. Laulajien ulkonäkö on todella tärkeää ja suurinta osaa, etenkin naislaulajista, on kohenneltu leikkauspöydillä. Laulajiin liitetään mielikuvia ja niitä myydään musiikin ohella. Kuitenkin loppujen lopuksi Jumala yksin tietää, mikä menestyy ja mikä ei.

Minun musiikkimaailmani

Täällä olen oppinut paljon egyptiläisestä musiikista. Moni laulaja on tullut tutuksi ja moni laulu avautunut ihan uudella tavalla. Musiikin syvempi tunteminen myös vahvistaa tanssin tulkintaa. Kehotan kaikkia tanssijoita kuuntelemaan enemmän egyptiläisiä laulajia, varsinkin vanhempia klassikoita - erityisesti alkuperäisversioita, juuri niitä vajaan tunnin mittaisia. Sekä ehdottomasti käännättämään sanat. Monista lauluista löytyy käännöksiä englanniksi myös internetissä, jolloin kyse on vain kunkin omasta viitseliäisyydestä – ja englannin kielen taidoista.

Kiitos kaikille ystävilleni valaisevista rupattelutuokioista.
Outi

P.S. Minä muistan ajan jolloin kansainvälisissä urheilukilpailuissa näki mitä kummallisimpia virityksiä. Oli tavallista a:ta ja o:ta sekä muita koukeroita kuten æ ja œ. Minulla on ollut ihan samat fiilikset kuin ennen vanhaan, mutta nyt voin ilokseni näpytellä vain ihan tavalliset ä:t ja ö:t. Kun nyt vain vielä muistaisi käyttää niitä oikeita kirjaimia.

P.P.S. Lisää kirjaimista: Näin ulkomailla asuvana olen huomannut lähes kaikien internetissä olevien suomenkielisten tanssisivustojen käyttävän teksteissään tavallisia ä ja ö kirjaimia näiden HTML-koodien sijaan. Ikäväkseni täällä päin maailmaa se tuottaa sivulle aivan muita koukeroita kuin pitäisi. Toivon parannusta tähän.