Terveisiä Kairosta osa III
Julkaistu Ishtar 3/2006

Hisseistä – sekä muita huomioita matkalla ylös ja alas

Hissit ovat kummallisia kapistuksia. Niiden olemassa oloa ei oikeastaan huomaa, ennen kuin tekniikka pettää ja rattaat pysähtyvät. Silloin sekä korin ulko- ja sisäpuolella olijat kiroilevat tunteella. Tämä piti paikkansa myös minunkin kohdallani (tosin en ole koskaan jumiutunut hissin sisäpuolelle – El hamdu lillah!), kunnes törmäsin kaikenlaisiin pikku kummallisuuksiin täällä etelän ihmemaassa.

Kaikki Kairon talot voidaan jakaa neljään eri luokkaan. Suurimman joukon muodostavat hissittömät talot, jotka eivät kuitenkaan meitä kiinnosta tämän jutun puitteissa. Yhtenä ryhmänä ovat ne talot, joiden hissit tuovat elävästi mieleeni isoäitini vuonna 1952 valmistuneen kotikerrostalon Helsingin Herttoniemessä. Siinä ovet ovat metalliverkkoa, hissinkori puuta ja ajan patina antaa tunnelmaa. Samanlaista menneen maailman henkeä löytyy myös näistä vanhoista kairolaisista hisseistä, kauhu ja pelko tuovat oman pikku säväyksensä koko keitokseen. Koto-Suomessa totuttujen korin liukuovien sijaan kairolaisissa serkuissa (ja myös uudemmissa malleissa) on kahdet, länkkärien saluunoiden tapaan sisäänpäin avautuvat puiset ovet, herttaisesti vielä lasi-ikkunoin koristeltuna. Näissä hisseissä ei aina ole varsinaista hissikuilua, vaan hissi on lätkäisty keskelle porraskäytävää, portaiden kiertäessä hissin ympäri. Kerrosten kohdalle rakennetut metalliverkko-ovet yltävät parin metrin korkeuteen, mutta muuten on usean metrin verran pelkkää tyhjää. Kairolaiseen malliin sisäovilla ei tietenkään ole mitään merkitystä. Hissi liikkuu olivat ovet kiinni tai eivät – eli käytännössä eivät. Varpaiden vierestä suoraan alaspäin alkava vapaa pudotus ei kovin paljon houkuttele hississä steppailuun, parhaimmassa tapauksessa tyhjää on vielä korin molemmilla puolilla. Kauhulla ajattelen kaikkien pienten lapsien matkantekoa.

Seuraavaksi tulevat ne talot, joiden hissit muistuttavat meillä 70-luvulla valmistuneiden talojen hissejä. Metalliset korit, kunnon hissikuilut, hissin ulko-ovissa pienet ikkunat ja hissin sisällä voi helposti seurata matkan etenemistä ovien ja eri kerrosten vilahtaessa ohi. Näiden suhteellisen persoonattomien mallien eroina suomalaisiin kanssasisariinsa ovat kuluneisuus, lommoisuus ja hienoinen rähjäisyys. Viimeiseen kategoriaan lasketaan ne talot ja hotellit, jotka on rakennettu viime vuosina tai joita ylläpidetään suurella rahalla. Näissä kulkupeleissä ei ole mitään moittimisen aihetta nirppanokkaisimmallakaan ja matkanteko on ylellisen sujuvaa.

Hissipojat ovat mennyttä aikaa länsimaissa. Kairossa kyseinen ammattikunta sen sijaan kukoistaa. Itsenäiseen ja ripeään toimintaan tottuneena suomalaisena tämä tuntuu ajan ja voimavarojen haaskaukselta. Nopeamminhan sitä itse painaa haluttua nappia heti hissiin sisään tullessa, kuin kertoo toiselle kerroksen numeron ja odottaa hänen reaktiotaan. Kesäkuumalla hissipoikien (sekä miesten) tärkeisiin velvollisuuksiin voi kuulua myös tarvittaessa tuulettimen käynnistäminen, jos sellainen löytyy hissistä. Jatkuvastihan ei tuota laitetta voi pitää päällä kallista sähköä syömässä.

Hyötyliikunta on erittäin suositeltavaa. Kairolaiseen tapaan ihmisiä kannustetaan käyttämään portaita varsin tehokkaasti. Ensimmäisen ja usein myös toisen asuinkerroksen – suomalaisittain toisen ja kolmannen kerroksen – hissien sisäovet on useimmiten tukittu. Aistikas sisustusratkaisu on asettaa iso ruukkukasvi oven eteen, muuten käy ihan vain pari lautaa esteenä.

Joissakin taloissa on vain yksi hissi, mutta uusimmissa voi olla jopa useampi, yleisimmin kaksi. Näissä kahden hissin ratkaisuissa yksi asia vain jaksaa kummastuttaa kerta toisensa jälkeen: usein toisella hissillä pääsee vain parittomiin ja toisella parillisiin kerroksiin. Pitkällisenkään pohdinnan jälkeen tämä logiikka ei ole auennut minulle. Kaksi hissiä tarvitsee kaksi hissikuilua ja jokaisella porrastasanteella on tarpeeksi tilaa kahdelle ovelle, vaikka toinen vain on rakennettu. Toisen hissin kohdalla on usein umpiseinä. Todennäköisyyksien puitteissa odotusarvoissa ei ole juurikaan eroa puoleen eikä toiseen, mutta asukasta varmaan harmittaa, jos hissi lähti juuri nenän edestä liikkeelle ja toinen seisoo käyttämättömänä vieressä. Ja jos unohdetaan asukkaat, niin mistä sitä satunnainen kulkija tietää hissiä tilatessa, kumman hissin kutsunappulaa oikein pitää painaa?

Näin taas huomaamme kuinka matkailu avartaa. Pienistä, aivan merkityksettömistä seikoista saa jopa jutun juurta.

Nauttikaa saunasta ja suomalaisesta kesästä!
Outi

P. S. Näin Suomen lomalla on ihmeellistä kirjoittaa myös ä:t ja ö:t tekstiin mukaan!