Terveisiä Kairosta osa I
Julkaistu Ishtar 1/2006

Ramadan hiljensi Kairon

Näin ramadanin loputtua on luontevaa tarkastella mennyttä paastokautta. Tänä vuonna ramadan alkoi lokakuun 4. päivä ja 'idia vietettiin 3. päivä marraskuuta. Näin suuressa miljoonakaupungissa valtaväestön ruokailutottumusten muutos ei voi jäädä huomaamatta.

Mitä sitten tapahtuu ramadanin aikaan? Sekä satunnaiselle matkailijalle että täällä pitempään asuvalle vieras kulttuuri hyökyy vastaan turvallisen kodin tai hotellin ulko-oven kynnyksellä. Siksi on luontevaa tutkailla alkuasukkaiden (lue: paikallisväestön) liikennetottumuksia.

Kairon-matkaajan sääntö nro 1: Takseja riittää aina ja kaikkialla.

Tämä oikeastaan tapahtui pari päivää ennen paaston alkua. Koko Kairon liikenne oli tuolloin yhtä ruuhkaa usean tunnin ajan, useana peräkkäisenä päivänä. Tuolloin autot seisoivat, mikään ei liikkunut ja torvet soivat. Olimme Henna Malisen kanssa matkalla Gizan metroasemalta Pyramideille päin. Siinä meidän kanssamme taksia tai mikrobussia odotti useita kymmeniä muita innokkaita alkuasukkaita. Gizan metroaseman vierus ei ole normaalistikaan kaikkein helpoin paikka saada taksia, mutta tämä kerta vei ehdottomasti voiton. Parinkymmenen minuutin aikana ei yhtään vapaata taksia ajanut ohi. Edes mikrobussit eivät huolineet montaa matkustajaa tuona aikana. Sanonta 'kävellen olisit jo perillä' piti täydellisesti paikkansa. Aikamme siinä sitten käveltyämme nappasimme ensimmäisen vapaan taksin. Vaivaisen parin minuutin autokyydin jälkeen olimmekin jo perillä. Tuli siinä hoidettua päivän kuntoilut samalla.

Sääntö nro 2: Kairo on miljoonakaupunki, eikä se nuku koskaan.

Normaalisti Kairossa voi tehdä mitä tahansa lähes milloin tahansa. Jos jääkaapissa on yllättäen vain valo ja nälkä hirmuinen, jopa kolmen aikaan yöllä löytyy kauppoja valmiina täyttämään ostoskassin asiakkaan toivomuksien mukaan ja vielä kotiin kuljetettuna. Mutta yritäpä tehdä jotain kodin ulkopuolella kello puoli viiden ja kuuden välillä. Kaikki paikat ovat kiinni, valot sammutettuja eikä ihmisiä näy missään. Tämä on tietysti ihan luonnollista ja ymmärrettävää! Kaikki paastoajat ovat kiiruhtaneet koteihinsa syömään ja juomaan. Kaiken normaalin hälinän keskellä alkuillan hiljaisuus ja katujen autius vain jaksaa kummastuttaa kerta toisensa jälkeen.

Minulta puuttui silityslauta. Raudan olin jo hankkinut ja pahimmat rypyt oikenivat mukavasti pyyheliinan päällä. Kotini lähellä sijaitseva kodinkoneliike oli jo tuttu edellisiltä kerroilta. Parin korttelin matka kotiini ei tietenkään ollut mikään ongelma, mutta vilkasliikenteisen Al-Tahrir-kadun ylitys reilun metrin pituisen silityslaudan kanssa ei ole minun toivelistani kärjessä. Normaalioloissakin kadun ylittäminen vaatii vähän aikaa ja paljon varovaisuutta saati sitten tuollaisen kantamuksen kera. Yhtenä iltana sitten ilokseni huomasin liikkeen olevan auki hyvinkin aikaisin heti aamiaisen jälkeen. (Aamiainen tarkoittaa noin kello 17.30 alkavaa päivän ensimmäistä ateriaa paaston jälkeen.) Minä sitten erään kerran kipaisin vähäisen liikenteen lomassa kauppaan, kun kaikki kunnon muslimit olivat lopettelemassa ruokailuaan, ja ostin silityslaudan. Näin hiljaiseen aikaan laittoivat vielä kantomiehen mukaan, joka toi madamelle painavan kantamuksen ihan kotiovelle asti.

Sääntö nro 3: Egyptiläiset ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita.

Ehkä tuon voisi kertoa myös kaikille taksikuskeille, jotka iltapäivällä nälissään ja tupakantuskissaan enemmänkin ärhentelevät ja murahtelevat. Ramadanin aikaan muutenkin sekava liikenne muuttuu suorastaan hengenvaaralliseksi. Koko päivän autonratissa istuvien kuljettajien hyväntahtoisuus loppuu viimeistään siinä puolenpäivän aikaan, ja koko iltapäivän ajan jalankulkijat saavat varoa varpaidensa ja henkensä puolesta.

Viis säännöistä

Kaikesta huolimatta ramadan on Kairossa erityistä aikaa. Se on perheen aikaa. Vähän ennen paaston alkua kauppoihin ilmestyivät myyntiin erityiset ruoat ja herkut. Kauppojen näyteikkunat koristeltiin pähkinöillä, taatelisäkeillä, kirjavilla nauhoilla ja erityisillä lampeteilla, fenouseilla. Lamppuja ja värivaloja on kaikkialla; kaduilla, kaupoissa, ravintoloissa ja ihmisten kodeissa. Iltaisin on ympäri kaupunkia esityksiä ja erityistä ohjelmaa kaikille. Vaikka tanssi elää muuten hiljaiseloa näihin aikoihin, niin musiikki ja kansantanssiryhmien esityksiä on kuitenkin kaupunkilaisten iloksi harva se ilta. Ja koko ilmapiiri on odottava. Minulle tulee ihan kotosuomen joulunaika mieleen.

Pitkän paaston jälkeen tulee aina 'id. Kuin taikaiskusta ihmiset muuttuvat iloisiksi ja hymyileviksi. Tutuille toivotetaan kaikea hyvää kuluvalle vuodelle, lapsille on ostettu uudet vaatteet ja ilmapiiri on iloisen riehakas. Minun osaltani koko 'id meni täysin työn merkeissä, joten voin kertoa vain toisten kokemuksia. Vaikka ihmisillä on muutenkin tapana viettää iltaisin aikaa ulkona kaduilla, niin näin juhlakauden aikaan ei keskustan kaduille mahtunut edes autoilla ajelemaan. Jalankulkijoita oli yksinkertaisesti vain niin paljon, etteivät jalkakäytävät riittäneet, vaan autoväylät piti ottaa myös kevyen liikenteen käyttöön.

Sama ruljanssi alkaa taas uudestaan vajaan vuoden päästä – ja tietysti yhä vain lämpimämpään aikaan. Odotan kauhulla, kun ramadan on parin vuoden päästä siirtynyt kuumalle elokuulle.